Nythän kävi niin, että vauhtihulluus ja yltiöpäinen himo vähän siihen, tähän ja tuohon kudelmaan iski yhtäaikaa joten kappas. Yhdetkään ei ole valmiina.

Periaatteesta en pidä mistään kuvioista missä heilutaan aseiden kanssa, mutta nämä nyt on joululahjaksi menossa intohimoiselle CSgon pelaajalle joten menköön. Toinen sukka on täysin valmis, toinen on vielä sikäli vaiheessa että muutama kerros olisi kudottavaa ja sitten silmukoinnit ja päättelyt.

Samaan aikaan puikoilla keikkuu yhdet lonkerosukat, tosin niiden kohdalla olen kahden vaiheilla meneekö purkuun sillä ne nyt ei vaan asetu itselleni sievästi silmään. Sitä en osaa varmaksi sanoa, missä vika, mutta epäilen että osansa mallaantumattomuuteen tuo seiskaveikan lanka.

Oranssi pohja kun on vuosikausia vanha kerä ja valkoinen taas parin kuukauden takaa joten langat jopa tuntuu käteen eripaksuisilta. Outoa. Tosin eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut vanhat seiskat paljon paksummiksi kuin uudet että josko siksi.

Ja koska tässähän ei ole tarpeeksi niin huppista heijaa, otin ja aloitin ekan kerran elämässäni joulukalenterisukkien kutomisen. Ensin puikoille päätyi kirjoneulemalli, tänään olen sitten touhunnut päivän kirjoneuleluukun kudottuani myös pitsi- ja palmikkoversiota.

Ja ettei nyt ihan tylsistymisen puolelle menisi, niin tottahan minä ajattelin huomenna ajella marketin kautta kotiin ja hakea pari kerää venlaa. Kas kun sitten voisi touhuta myös novitan joulukalenterisukat, ne kun näytti ihan käsittämättömän hyviltä jo parin päivän jälkeen.

Totta se on, mitä äiti aina sanoi. Ei ole riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa. Laittelen kuvaa ja ohjetta ekoista valmiiksi ehtineistä, en tosin noista kalenterisukista, niiden ohjeet kun löytyy ihan haullakin netistä.