Uunifetapasta

Ja niinhän siinä sitten kävi, että veihän se mukanaan. Ohje, jonka ilmeisesti suunnilleen koko Suomi on tiennyt jo aikaa sitten, mutta itselle se osui silmiin ensimmäistä kertaa vasta muutama viikko sitten. Uunifetapasta.

Koska meidän torpassa a. pidetään pastasta ja b. monen osalta rakastetaan fetaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tietystikin tässä kävi vielä perinteisesti, että pakkohan sitä ihan alkuperäistä, Liemessä-blogin Jennin, ohjetta oli hieman muokkailla vielä lisää.

Tärkeintä tässä pastassa on kolme eri asiaa. A. PASTA. Sen pitää olla HYVÄLAATUISTA ja näin ollen suosittelen ehdottomasti tuorepastaa, itse käytin alkuperäisen ohjeen mukaista Rummoa. Ihan jäätävä ero siihen pussispagettiin, olkoon se kuinka hyvää tahansa.

Kohta B. FETA. Sen pitää olla AITOA ja OIKEAA fetaa, ei mitään kumista salaattijuustoa. Siis fetaa. Aitoa. Kohta C, OLIIVIÖLJY. Ja ennen kaikkea sen määrä. Itseltä taisi turahtaa uunivuokaan hyvinkin desin verran sitä, eikä se ollut yhtään liikaa.

Aineslista on simppeli;

250 g pastaa (tosiaan, Rummoa käytin kuten Jennikin)

200 g fetaa (outo etiäinen, satuin ihan säkällä ostamaan samaa kuin Jenni, eli Pirkan parhaat)

reippaasti kirsikkatomaatteja, itse käytin melkein kilon terttutomaatteja

mustapippuria

suolaa

valkosipulia

Ohje on simppeli. Kippaa uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, ei välttämättä koko määrää, mutta niin että sitä siellä on. Nosta keskelle fetapala. Jos käytät valkosipulia, ei ole pakko, mutta minä käytin ja jätin Jennin ohjeen chilin pois, kaivele sekin esiin, kuori mieluisesi määrä (minulla kolme isoa kynttä) ja joko a. halkaise ne ja heitä halkaistuna joukkoon tai b. murskaa.

Nako fetakimpaleen ympärille tomaatteja, jos haluat voit laitella ihan terttuineen kunhan muistat poistaa terttuosat ennen tarjoilua, tai kuten minä ja irrotella ne tertuista vuokaan laittaessa.

Kippaa tomaattien päälle loput öljymäärästä, ripottele niiden pinnalle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta. Suoraan myllystähän se olisi parasta, mutta eipä ole pippurimylly vieläkään meille eksynyt, joten ihan vaan purkista nakoin.

Aseta koko komeus uunin keskitasolle 200 asteeseen, 180 astetta riittää kiertoilmassa. Anna muhia ja poreilla parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen voitkin ottaa ja nostaa uunivuoan uunin ylimmälle tasolle, viritellä parikymmentä astetta lisää lämpöä ja laittaa vielä grillivastuksenkin päälle. Samalla voit laittaa pastaveden kuumenemaan, muista lisätä siihen reippaasti suolaa.

Anna uunivuoan hengailla uunissa vielä kymmenkunta minuuttia, feta ja tomaatit saa saada väriä pintaansa. Kypsennä sillä aikaa pasta ohjeen mukaan, Rummolle riitti kolme minuuttia. Ota uunivuoka pois uunista kun väri on hyvä, valuta pastasta vesi pois ja riko fetan rakennetta uunivuoassa vaikkapa kauhalla.

Kippaa koko uunivuoan sisältö takaisin kattilaan siirretyn pastan joukkoon, toki jos se mahtuu uunivuokaan jossa feta on niin voi sen sinnekin nakata. Sekoittele. Syö. Älä kuole. Hillitse määrää, itse söin itseni ähkytilaan.

Lisukkeeksi paistoin naudan jauhelihaa jonka maustoin ainoastaan valkosipulilla ja pojan herkkumausteella, herbamarelle. Ja johan oli hyvää!

Yllättävintä tässä sapuskassa oli se, että aika usein epäluuloiset poika 13vee ja tytär 20vee veti sapuskaa kuin heikkopäiset. Poika vihaa (!!!) fetaa ja tytär taas vihaa (!!!!!!) tomaatteja yli kaiken. Mitään ei jäänyt kattilan pohjalle. Ei mitään!

Kannattaa kokeilla, ihan mielettömän hyvää!

Helapääkarhut

Eli ihan vain ”äijäkarhut”. Olen pidempään miettinyt millaiset helapääsukat sitä pohjanmaalaiselle ystävälleen tekisi ja kappas. Karhusukathan sitten antoi tälle idealle tulta, jokin kun omasta mielestäni jäi niistä uupumaan.

Päädyinkin kokeilemaan miten helapääkuvio mallaisi karhujen kanssa ja hetken siinä pelmasin nettiä ja kas, Flowsade oli samaan ideaan päätynyt ja koska toteutus näytti hyvältä niin ei muuta kuin kokeilemaan.

Alkuun loin 64 silmukkaa ja kudoin 2 oikein 2 nurin-joustinta 18 kerrosta. Joustimen jälkeen kudoin kaksi kerrosta oikeaa mustalla ja samalla kavensin yhden silmukan pois. Tein helapääkuvion mallikaavion mukaan.

Helapääkuvion valmistuttua tein jälleen muutaman kerroksen, tässä tapauksessa 8, pelkällä mustalla ja kavensin jälleen yhden silmukan pois. Jaoin silmukat puikoille 16-15-16-15. Seuraavaksi vuorossa oli karhut, joita varteen tuli kaksi eli eteen ja taakse. Karhujen väliin jäi kaksi mustaa silmukkaa.

Kun olin saanut karhut valmiiksi kudoin kolme kerrosta oikeaa mustalla, neljännellä kerroksella kavensin 16 silmukan puikoilta pois yhdet silmukat. Kudoin kaksi kerrosta lisää ja kolmannella kavensin kaikilta puikoilta pois yhden silmukan 60 -> 56. Yksi kerros vielä mustalla ja jälleen helapääkuviot.

Kuvion valmistuttua kudoin neljä kerrosta oikeaa mustalla ja siirryin kantalapun tekemiseen. Kantalapun tein vahvennettuna 27 silmukalla, korkeutta sille tuli 26 kerrosta. Nostin molemmista reunoista 14 silmukkaa ja kantapään valmistuttua tein kiilakavennukset joka kerroksella.

Varret valmiina, karhujen kidoista puuttuu vielä punainen väri

Jatkoin kavennuksia kunnes puikoilla oli 56 silmukkaa. Tässä kohtaa oli pakko kokeilla, miltä näyttäisi jos myös kärkiosassa olisi vielä karhu. Itselle tehdyt nilkkasukat esiin ja testaamaan ja no, ei se huono ole, mutta ehkä sittenkin vähän turhan sekava?

Sekava, eikö?

Testailun jälkeen päätin tehdä ensin karhun kidan kuntoon, siihen ei paljon punaista lankaa kulunut.

Helppo!

Lopulta päädyin tekemään kärjet simppelisti mustina. Kudoin kaikkiaan 50 kerrosta kantalapun jälkeen, jolloin kärjen kokonaispituudeksi kavennusten kanssa tuli 25 senttiä. Kärkikavennukset tein sädekavennuksena, päättelin langat hyvin ja kas, blokin päällä muotouduttuaan sukat oli valmiit.

Lankaa näihin meni noin 130 g mustaa, ehkä n. 30 g keltaista ja muutama gramma punaista. Puikot oli 3,5 mm koivupuikot.

HUOM!!! Muistathan, että ilman lisenssiä voit tehdä näitä sukkia omaan käyttöön tai lahjaksi 18 vuotta täyttäneelle.

Karhusukat

Pakkohan se oli kokeilla Karhu-sukkiakin, kun niitä lonkeroita ei taida tänä jouluna viitsiä lahjapaketteihin kääriä. Maijun blogista löysin loistavan hyvän mallikaavion ja hieman sitä sitten jalkapohjan osalta muokkailin itse neuleohjelmalla lisää.

Koska kuvioneuleet vetää aina hieman suppuun, niin päädyin tekemään sukat 52 silmukalla. Lankoina toimi jälleen kerran 7-veljestä langat. Alkuun loin 50 silmukkaa ja tein ihan perusvalepalmikkoa kolme mallikertaa joustimeksi. Tämän jälkeen kudoin yhden kerroksen pelkkää oikeaa ja samalla lisäsin kaksi silmukkaa, jonka jälkeen vuorossa oli kantapää.

Kantalappu syntyi 25 silmukalla, sen valmistuttua poimin kummastakin sivusta 14 silmukkaa ja lähdin tekemään kantapohjan kavennuksia. Kavennusten jälkeen olikin aika kutoa pätkä ihan pelkkää mustaa samalla kiilakavennuksia tehden, kiilakavennukset lopetin kun silmukoita oli jälleen 52 puikoilla. Kaikkineen kudoin yhteensä 15 kerrosta pelkällä mustalla kantalapun jälkeen.

Otin mukaan keltaisen langan ja ryhdyin tekemään kuviointia. Kuvioinnin jälkeen kudoin vielä itselleni sopivan matkan pelkkää oikeaa. Kärkeen tein sädekavennuksen niin, että kavensin jokaisen puikon lopusta ensin vain yhden silmukan (52 ->48), jonka jälkeen kudoin yhden kerroksen oikeaa. Tämän jälkeen lähdin tekemään sädekavennusta perinteiseen tapaan.

Kun jokaisella puikolla oli jäljellä kaksi silmukkaa katkaisin langan ja vedin sen kaikkien silmukoiden läpi.

Todella mukava malli kutoa, hieman muokkailua aion vielä tälle tehdä. Ainakin karhu kannattaa aloittaa vasta hieman kauempaa nilkkaa, sillä nyt se jäi mielestäni liian korkealle jalkapöydän päälle. Ehkäpä kärkeen joku lisäjuttu? Katsotaan…

Muistutuksen sana vielä loppuun: muistathan, ettei näitäkään saa tehdä alle 18-vuotiaalle. Ainakin oletusarvoisesti uskon, että Sinebrychoffilla on näiden suhteen samat säännöt kuin Hartwallilla lonkerotuotteiden kanssa.

Pikkusydämet

Aina toisinaan sitä hutiloi. Ja nämä sukat on oikea malliesimerkki hutiloinnista, sillä kappas. Piti tehdä omalla pitkien palmikkosukkien ohjeella sukat ja miten kävikään? Etuosan mallikerrasta unohtui kutoa rivit 8 ja 9. Hupsis!

Tottahan huomasin tämän unohduksen vasta ensimmäisen 40 senttiä pitkän varren valmistuttua, joten päätin antaa olla ja kirjata ohjeen ylös tällä kaavalla. Mallikaavioiden merkkien selitykset löydät alapuolelta.

Alkuun loin 80 silmukkaa ja kudoin joustimeksi hunajakennoa. Hunajakenno on pirullisen hidas tehdä, mutta kaunishan se on. Kannattaa kurkata Pitkät palmikot-ohjetta jos kuviomerkinnät tuottaa päänvaivaa.

Hunajakennojoustin

Joustimen valmistuttua kudoin kaksi kerrosta pelkkää nurjaa ja toisella kerroksella kavensin yhden silmukan pois. Tämän jälkeen aloitin mallikerran kutomisen, takakuvioon menee 11 silmukkaa ja etukuvioon 24. Sivualueiden oikeilla silmukoilla tehdään kavennukset sen mukaan mikä halutaan varren pituudeksi. Itse aloitin kavennukset kuviomallikerran kerrokselta 47.

Etupuolen mallikerta, toista kerrokset 1-6
Takaosan mallikerta kavennusmerkkeineen

Päätinpä siinä lennossa tehdä toiseen sukkaan sydänosan kääntymään vastakkaiseen suuntaan, tokihan ne voi tehdä samansuuntaisesti molemmat. Alla niin, että sydänkuvion keskikohta kääntyykin sukankäyttäjän suunnasta oikealle.

Etupuolen mallikerta toiseen suuntaan kääntäen, toista 1-6

Jatkoin kavennuksia niin kauan, että puikoilla oli jäljellä yhteensä 56 silmukkaa eli viimeinen kavennuskerros oli 114. Tämän jälkeen ryhdyin tekemään vahvennettua kantapäätä 27 silmukalla. Kudoin vahvennettua neuletta 26 kerrosta jonka jälkeen tein kantapohjan kavennukset.

Kantalapun valmistuttua poimin sivuista 14 silmukkaa per puoli ja jatkoin päälliosan 26 silmukalla mallineuletta siitä mihin se aiemmin päättyi samalla kun tein kiilakavennukset joka kerroksella.

Kun puikoilla oli jälleen 56 silmukkaa jatkoin jalkaterää niin pitkälle, että halutusta mitasta oli vielä viitisen senttiä tekemättä. Puikkojen silmukkajako oli tässä kohtaa 14-14-14-14, päälliosassa jatkoin mallikaaviolla.

Kun jalkaterän pituus oli hieman reilut 20 senttiä (59 kerrosta kantapään jälkeen) aloitin kärkikavennukset. Tein kärkikavennukset kumpaankin sukkaan kääntäen viimeiset palmikon nostot eri päin, jolloin kärki mukaili kokonaisuudessaan vartta.

Pohjan puolella kudoin ekalla pohjapuikolla (puikko 4) ensin yhden oikein, kaksi seuraavaa ylivetokavennuksena yhteen ja puikolla 1 kudoin puikon lopussa kaksi silmukkaa yhteen ja kudoin vielä yhden oikein. Kavennuskerrosten väliin kudoin yhden kerroksen oikeaa kunnes jokaisella puikolla oli jäljellä 8 silmukkaa.

Kavennukset jatkui joka kerroksella samalla kaavalla ja kun silmukoita oli enää 2 per puikko katkaisin langan ja vedin kaikkien silmukoiden läpi. Huolellinen lankojen päättely ja blokin päälle muotoutumaan.

Sukkien koko on 39-40 ja varrella on pituutta 37 senttiä. Lankana näissä on 7-veljestä luonnonvalkoinen ja sukkapariin sitä kului yhteensä n. 250 grammaa.Homman viimeisteli musta joustopitsi sukkien suissa.

Mariannet

Karkkiteemalla jatketaan. Näiden sukkien nimeksi sopisi tosin yhtä hyvin ”mokasukat”, ”hermomeneesukat” tai ehkä jopa ”epäsovinnaisuudenäidit”. Olipa vääntöä ja kääntöä!

Tarkoitus oli tehdä kantapää jollain eri tekniikalla kuin normaalisti. Kokeilin diagonaalista. No enpä sitten millään ilveellä saanut siitä reiätöntä versiota aikaan joten purkuun. Yritin monien mainostamaa ihanaa ja helppoa tiimalasikantapäätä. Aivan sama tulos joten purkuun sekin.

Lopulta päädyin ihan perusvahvistettuun kantapäähän. Toinen varsinainen väännön aihe oli sitten raidat. Ne kun tahdoin ehdottomasti kulkemaan sukissa eri suuntiin. Toinen sukka oli valmistunut 55 silmukalla, alussa on valepalmikkoa ja raidat lähti kääntymään ihan tuosta vain.

Toisessa sukassa ei sitten lähtenytkään vaikka mietin, pohdin, käänsin ja väänsin. En halunnut missään nimessä minkäänlaista näkyvää kerroksen vaihtumiskohtaa taakse, joten lopulta päädyin niinkin villiin ratkaisuun, että tein valepalmikon 55 silmukalla ja kavensin sen jälkeen pois kaksi silmukkaa -> 53 ja kappas. Raidat kääntyi kuin itsestään oikeaan suuntaan.

Kieltämättä outo ratkaisu, mutta kun vähemmillä silmukoilla olevan kutoi löysemmin kuin isommalla silmukkamäärällä olevan niin kappas. Niistä tuli kuin tulikin samankokoiset.

Seiskaveikasta, simppelillä systeemillä. Mallikerta kumpaankin kääntöön alla.

Englanninlakritsi

Kun niitä jämälankoja vaan kertyy ja kertyy, niin välillä pitää yrittää niitä saada johonkin. Ratkaisuna tällä kertaa englanninlakritsisukat.

Alkuun loin 55 silmukkaa ja kudoin kolme mallikertaa valepalmikkoa, jonka jälkeen kudoin kaksi kerrosta pelkällä mustalla lisäten ensimmäisellä kerroksella lankavälistä takakautta kutoen yhden silmukan.

Kuvioinnit tein värien osalta summamutikassa, yhteen kuvioon pitää varata 7 silmukkaa. Alla kuvioinnin kaavat, värit kannattaa mallailla oman maun mukaan.

Jokaisen lakukuvion jälkeen kudoin kaksi kerrosta mustalla ja sen jälkeen mallailin jälleen seuraavan lakumallin kohdilleen. Kantapään tein mustalla langalla vahvennettuna 27 silmukalla, heti sen jälkeen jatkoin jalkapöydän päällä lakukuvioita, pohjaa kudoin kaksivärisenä kyseisen lakun värilangalla.

Kiilakavennuksia tein kunnes puikoilla oli yhteensä 52 silmukkaa, sen jälkeen jalkapöydän päällyosan kuviointiin käytin 28 silmukkaa, jalkapohjaan jäi näin ollen 24 silmukkaa. Mielestäni lakukuvioiden reunat saa ”hiipiä” reunoistaan jalkapöydän sivujen yli koko matkan.

Kun pituus alkoi kärjellä olla sopiva kavensin mustalla 4 silmukkaa tasaisin välein pois ja jaoin silmukat 12 per puikko. Tein vielä pari kerrosta mustalla ilman kavennuksia jonka jälkeen aloitin sädekavennukset kärjessä.

Loppuun höyrytys ja blokin päälle kuivumaan ja siinä se. Maukkaat sukat!

U.S.A eli jenkkisukat

Mistä lie tämäkin idea alunperin putkahti, mutta jo pitkään olen halunnut kokeilla nirkkoreunan, vai mikä virallinen nimi nyt onkaan, tekemistä villasukan reunaan. Hääräämöstä löytyi sopivan selkeä ohje.

Tietysti sitä sitten sen verran muokkasin että alkuun kudoin 4 kerrosta oikeaa, sitten reikäkerroksen ja sen jälkeen 5 kerrosta oikeaa, ennen kuin yhdistin reunat.

Toinen idea näissä sukissa oli jenkkilippu, minusta kun U.S.An lippu on todella kaunis. Nirkkoreunakuvia kaivellessani silmiin osui juuri passelin näköiset jenkkisukat ja otin niistä ideaa. Varsinaista ohjetta sukille en löytänyt, mutta eipä tuo haitannut. Kuvan perusteella ne oli kudottu varpaista varteen ja minähän tahdoin tehdä toisin päin.

Alkuun loin 52 silmukkaa ja tein nirkkoreunan hääräämön kuvia kurkkien. Reunan jälkeen kudoin yhden kerroksen valkoisella ja viimeisellä puikolla kuljetin tovin sinistä varren sisäpuolella. Tämän jälkeen tein kaksi kerrosta sinisellä, kolmannella kerroksella kudoin joka neljännen silmukan valkoisella.

Kaksi kerrosta sinistä ja taas joka neljäs valkoisella niin, että se osui aiemmin tehtyjen valkoisten väliin keskelle. Kaksi kerrosta sinistä ja sama homma. Helppoa! Itselläni oli valkoinen lanka dominoivana. Pituuden oltua itselleni passeli kudoin viimeiset kaksi kerrosta sinisellä. Varren valmistuttua jatkoin pelkällä valkoisella kantalapun matkan.

Kantalapun tein vahvistettuna 25 silmukalla, sen jälkeen aloitin kiilakavennukset. Käytin valkoista lankaa neljän kerroksen matkan kaikkineen varren jälkeen jalkapöydässä, sen jälkeen tein 4 kerrosta punaisella. Kiilakavennuksia tein kunnes jäljellä oli jälleen 52 silmukkaa.

Tämän jälkeen kudoin 4 kerrosta valkoista, 4 kerrosta punaista kunnes sukan pituus oli sopiva. Loppuosan tein pelkällä valkoisella ja samalla tein sädekavennukset kärkeen, kunnes puikoilla oli jäljellä yhteensä 8 silmukkaa. Lanka poikki, huolellinen päättely ja siinä se!

Kämmekkäät

Siilitumpuista innostuneena päätin kokeilla kämmekkäidenkin tekoa. Langaksi valikoitui joskus aikaa sitten sittarin mammuttimarkkinoilta ostamani Novitan mamuttilanka, joka 100 % akryylia.

Aloitin luomalla 48 silmukkaa ja kutomalla kaksi kerrosta pelkkää oikeaa. Varren rypytyksen tein kutomalla 4 kerrosta nurjaa, neljä oikeaa ja toistamalla nurjia kerroksia yhteensä neljästi. Tämän jälkeen kudoin 25 kerrosta pelkkää oikeaa, jonka jälkeen oli aika tehdä peukaloaukot.

Vasemman käden tumpun peukalon tein kutomalla ensimmäisen puikon seitsemän viimeistä silmukkaa toisen värisellä langalla, palauttamalla silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja kutomalla ne sen jälkeen kämmekkään omalla langalla.

Oikean käden tumpussa kudoin neljännen puikon seitsemän ensimmäistä silmukkaa toisella värillä, palautin ne takaisin vasemmalle puikolle ja jatkoin normaalisti kämmekkään omalla langalla.

Tämän jälkeen kudoin kämmenosaan 15 kerrosta pelkkää oikeaa, jonka perään tein vielä 2 oikein, 2 nurin-joustinta 10 kerrosta. Päättelin kämmekkään kärjen löysähkösti ihan perinteisellä tyylillä nostamalla aina edellisen silmukan juuri kudotun yli.

Tämän jälkeen lähdin tekemään peukaloita, poimin apulangalla olevat silmukat 7+7 puikoille ja nostin kummastakin sivusta vielä 3 silmukkaa (yhteensä 6) lisää työhön. Kudoin näillä 20 silmukalla 10 kerrosta oikeaa ja sen jälkeen 2 oikein, 2 nurin-joustinta 6 kerrosta. Päättelin jälleen löysähkösti.

Vilenit lisääntyy

Ne vaan lisääntyy…

No mutta, nythän tämä on ihan räjähtänyt käsistä. Vilenit on siitä hauskoja tehdä, että oikeastaan sen kummemmin ei tarvitse ajatella MITÄÄN kutoessa. Ainoa osuus Vileneissä, josta en pidä on tupsut.

Jotenkin tupsujen pyörittely on aivan älyttömän tylsää puuhaa. Niinpä homma onkin mennyt vähän siihen, että tupsuttomia Vileneitä on valmiina useampi ennen kuin saan aikaiseksi ja teen liukuhihnatyönä useamman tupsun.

Sen verran olen vielä lisämuokannut ohjetta, että päädyin kutomaan pipot suoraan ohjeen mukaisella 108 aloitussilmukalla, mutta loppuosaan tein muutoksia.

Kun pipolla on mittaa kaikkiaan 20 cm aloitan kavennukset ihan Metsäsen ohjeiden mukaan, eli näin:

*2 nurjaa nurin yhteen, 2 o* ja toista *—* koko kerroksen. Sen jälkeen kudon 1n, 2o-joustinta 4 kerrosta jonka jälkeen teen seuraavan kavennuksen eli näin:

*nurja oikean kanssa oikein yhteen, 1 oikein* ja samoin jatkan kerroksen loppuun. Tämän jälkeen teen pelkkää oikeaa 5 kerrosta ja kuudennella kerroksella kudon joka kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen eli silmukkamäärä tippuu kaikkineen 40 silmukkaan.

Sitten kudon ihan vain oikeaa kaksi kerrosta, lanka poikki ja kaikkien silmukoiden läpi.

Tällä hetkellä omalle porukalle alkaa pipot olla valmiina joulupukkia varten, muutamalle tutulle lupasin vielä tehdä kun nyt kerran vauhtiin pääsin.

Vadelmapiirakka vartissa

Tai yhtä hyvin nimeksi kävisi vadelmapiirakka kymmenessä minuutissa, oli niin nopea tehdä ettei mitään rajaa. Eilen poimin ensimmäiset vadelmat tälle kesälle ja hitsiläinen sentään, pakkaseenhan ne heitin mutta mikäs. Pianko niitä siitä kaiveli.

Jääkaapissa sattui olemaan myös turkkilaista jogurttia pänikkä, joten päädyin kaivelemaan ohjeita joihin turkkilainen jogurtti passaisi. Suklaapossulta löytyi punaherukkapiirakan ohje, jossa oli käytetty kreikkalaista jogurttia joten päätin hyödyntää sitä.

Pohjan tein täysin Suklaapossun ohjeen mukaan, ainoa ero tosiaan se jogurtti ja järjestys jolla aineet kippoon laitoin. Täytteen määrää isonsin, sillä itselleni se on aina se ihan ykkösjuttu piirakassa. Vuokana käytin 28 cm alumiinikertakäyttövuokaa. Tässä siis ohje, kiitos Suklaapossu!

Pohja

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl perunajauhoja

1,25 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1,25 dl juoksevaa margariinia

1,25 dl turkkilaista jogurttia

1 muna

Sekoittelin ensin kuivat aineet keskenään kulhossa, sen jälkeen lisäsin kananmunan sekä muut aineet joukkoon ja sekoitin taikinan lusikalla tasaiseksi.

Kippasin taikinan vuokaan ja tasoittelin lusikalla, nostin hieman reunojakin ylös ja hyvinhän tuo kävi. Sen jälkeen tein täytteen.

Täyte

3 dl turkkilaista jogurttia

3 munaa

2 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

Täytteenkin sekoittelin tasaiseksi lusikalla. Yleensä olen laittanut marjat suoraan pohjan päälle ja vasta sitten kaatanut täytteen päälle, nyt tein tämän toisinpäin. Eli ensin täyte piirakkapohjan päälle ja päälle ripottelin puolisen litraa vadelmia.

Ja koko komeus uuniin!

Kymmenisen minuuttia siihen meni, vai mahtoiko mennä ihan sitäkään. Piirakka oli uunivalmiudessa. Kiertoilmauuniin laitoin lämmöksi n. 180 astetta ja asetin vuoan hieman keskitasoa alemmalle tasolle. Paistoaika noin 40 minuuttia, ja siinähän se sitten olikin. Aivan taivaallisen herkullista!