Superpehmeät sämpylät

Sämpylät kuuluu automaattisesti keiton kylkeen, mutta nyt en jaksanut sulatella margariinia joten mentiinkin öljyllä. Aivan mielettömän pehmeitä tuli näistä sämpylöistä.

0,5 l kättä hieman lämpimämpää vettä

vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

vehnäleseitä

kaurahiutaleita

. 0,5 dl oliiviöljyä

Heitä kulhoon muutama desi vehnäjauhoja, puolisen desiä kaurahiutaleita, saman verran vehnäleseitä, sokeri ja suola sekä kuivahiiva. Sekoittele keskenään ja lisää vesi. Lisää jauhoja niin, että taikina alkaa olla mukavaa käsiin. Lisää öljy, vaivaa tasaiseksi ja lisää tarvittaessa jauhoja vaivailun aikana.

Kannattaa jättää taikina suht pehmeäksi ja antaa sen nousta noin 30 minuuttia. Vaivaa taikinaa vielä hieman leivinpöydällä ja pyörittele siitä mieluisesi kokoisia sämpylöitä. Anna nousta pellillä liinan alla sen aikaa kun uuni lämpiää 225 asteeseen. Paista n. 10 minuuttia ja peittele heti uunista ottamisen jälkeen liinalla.

Lämmittävä kanakeitto

Lapset muisteli, että äiti on joskus vuosia sitten tehnyt ehkä maailman parasta kanakeittoa. No, muistanhan minäkin joskus sellaista superherkullista tehneeni, mutta se oli tehty jostain kanapadan jämistä ja perunoista sekä kermasta, noin suunnilleen. Parhaalla tahdollanikaan en saanut mieleeni, minkä kanapadan loput mahtoi olla kyseessä joten.

Keittiösävellyksiä loman kunniaksi eli testailut kehiin. Mielenkiinnolla jäin odottamaan tuloksia kun aamulla keiton tulille laitoin. Oma näkemykseni kun liki keitosta kun keitosta on se, että mitä kauemmin se saa hellalla muhia niin sen parempaa se on. Vahingosta viisastuneena päätin tällä kertaa ihan suosilla kirjata samantien keiton ainekset ylös ettei vaan käy niin, että taas lyö tyhjää jos keitto lasten mieleen putkahtaa.

Isohkon satsin (n. 7l kattila) ainekset menee samalla kaavalla kuin kattilan kokokin, eli noin:

reilu 2 litraa vettä

pari kiloa kuutioituja perunoita

4 kanaliemikuutiota

200 g sipulikuutioita

Nämä ainekset nakkasin kattilaan ja seuraava osio päätyikin pannulle:

900 g hunajamarinoituja kanasuikaleita

reiluhko tl punaista currytahnaa

n. tl inkivääritahnaa

pari teelusikallista valkosipulimurskaa

pari ruokalusikallista tomaattipyrettä

passeli kippaus sweet chili-soosia

useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä

Paistoin broitsusuikaleiden pinnan kiinni pannulla, samalla painelin niitä hieman pienemmiksi paistolastalla. Sekaan nakkailin sitten mausteet ja annoin vielä hetken muhia pannulla. Broitsut sopan sekaan ja hautumaan.

Tarkistin maun pariin otteeseen, päädyin lisäämään vielä himppasen tomaattipyrettä tuubista keiton sekaan ja kun maku (ja haudutusaika) oli passeli kippasin joukkoon tölkin kermaa. Voin kertoa, hyvää tuli! Mitään erityisen tulista tämä ei todellakaan ole, koska emme tyttären kanssa välitä tulisesta, mutta makuahan saa lisättyä juuri niin potkaisevaksi kuin tahtoo esim chiliä lisäämällä.

Perunarieskat

Tämä rieskaohje on pakko säilöä omaankin blogiin, löysin tämän Satu Koiviston blogista ja tällä ohjeella rieskat todellakin onnistuu.

AINEKSET

  • 6 dl perunamuusia
  • 1/2 dl maitoa tai vettä
  • 3/4 tl suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 5 dl vehnäjauhoja + jauhoja taputteluun
  1. Sekoita perunamuusi, maito tai vesi, suola ja kananmunat kulhossa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita juuri sen verran, että aineet sekoittuvat.
  2. Nostele taikinasta ruokalusikalla kokkareita pellille.
  3. Ripottele jokaisen kokkareen päälle vehnäjauhoja ja taputtele sitten kokkareet litteiksi rieskoiksi.
  4. Töki rieskoihin reikiä haarukalla.
  5. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarkkaile paistumista. Käännä rieskat nurinpäin puolivälissä, niin ne paistuvat tasaisemmin.

Saa käyttää, hyvää on!

Broilerpastasalaatti

Nyt kun helteitä on riittänyt, niin jotenkin kuuma ruoka tökkii suhteellisen helposti. Tänään päädyin tekemään jo aamutuimaan ruokaisan broilerpastasalaatin, sillä sitä saa helteelläkin syötyä mennen tullen. Tästä salaatista taisi tulla kertaheitolla meidän porukan ykkössuosikki ruokaisammista salaateista.

Näillä ainemäärillä salaatista tulee iso, itse tein tämän 4,5 l astiaan joka tuli likipitäen täyteen. Broilerin määrä voisi olla maltillisempikin, mutta tarkoitus oli tehdä ihan kunnolla ruokaisa joten broileriakin sai olla runsaasti.

  • 500 g Rummon fusillia runsaasti suolatussa vedessä keitettynä
  • 1350 g hunamarinoituja broilersuikaleita
  • 3 suolakurkkua
  • 2 vihreää (esim Golden Delicious) omenaa
  • sipulia
  • viinirypäleitä oman maun mukaan
  • 1 pullo Hesburger paprika-currykastiketta (375g)
  • 1 kermaviili
  • 1 ranskankerma
  • curryjauhetta maun mukaan
  • Santa Marian roasted Garlic & Pepper-sekoitusta myllystä maun mukaan

Keitin fusillit runsaasti suolatussa vedessä al denteksi, eli juuri kypsiksi asti. Huuhdoin ne lävikössä kylmällä vedelllä, jolloin ne eivät enää niin tarraa toisiinsa. Broilersuikaleet paistoin kypsiksi pannulla, pilkoin niitä hieman pienemmiksi paiston aikana ja lisäsin fusillien joukkoon.

Tämän jälkeen vuorossa olikin muiden ainesosien pilkkominen. Kuvan omenapora on aivan huippuhyvä väline omenien kuorimisessa ja pilkkomisessa. Omenat oli hyvin helppoa pilkkoa leikkuulaudalla pienemmiksi, kun oli vetänyt ne ensin omenaporalla kuorettomiksi rikuloiksi. Meillä pora on ollut jo vuosikausia ja se on ajoittain kovassa käytössä silloin, kun penskoille iskee omenahimo.

Kurkut pilkoin kuutioiksi, viinirypäleet puolitin ja sipuliksi valikoitui pakkasesta sipulikuutiot. Niitä nakkasin joukkoon puolisen pussillista. Lopuksi vielä kastikkeet eli salaattikastike, kermaviili ja ranskankerma. Tarkistin makua muutamaan otteeseen ja lisäilin joukkoon useamman pyöräytyksen mausteseosmyllystä ja n. teelusikallisen currya. Annoin salaatin maustua jääkaapissa muutaman tunnin ja voi elämä, että siitä tulikin hyvä!

Minna Canthin pehmeä maustekakku

Minna Canthin päivää vietetään perjantaina, 19.3. ja tästähän se idea sitten lähti. Esimies kertoi innoissaan töissä, kuinka hän on jossain syönyt maailman maittavinta kakkua, eli juuri tätä, niin että kakkusiivun päälle sipaistiin vähän hilloa ja kermavaahtoa. Näinhän kuivakakkuja on kuulemma ammoisina aikoina nautiskeltu paremmissa pidoissa joten mikäs.

Päivää juhlistaaksemme sovimme, että jokunen meistä leipaisee kakut perjantain päiväkahville työmaalle ja minä lupauduin hommaan oman työpisteemme osalta. Ohjeen löysin netistä ja eihän se nyt maailman ihmeellisin ollut, mutta hieman ehkä sitä banaani- tai jogurttikakkua työläämpi. Eilen tein kakut työmaalle valmiiksi maustumaan alkuperäisillä mittasuhteilla, tänään jaoin sitten ohjeen puoliksi ja tein kotijoukoille puolikkaalla ohjeella.

Alkuperäiseen ohjeeseen kannattaa varata 2,4l rengasvuoka, puolikkaalle taikinalle hyvinkin puolikas tuosta. Itsellä oman sakin kakku päätyi 1,8 l vuokaan. Ja tässä siis ihan alkuperäisillä mittasuhteilla ohje, welcome!

  • 2 prk kuohu- tai vispikermaa
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl siirappia
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl pomeranssinkuorta
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • 1 tl inkivääriä
  • 75 g sulatettua voita
  1. Vaahdota kerma yhdessä kulhossa, huuhtele ja kuivaa vispilät. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri siinä toisessa kulhossa. Yhdistä vaahdot varovasti nostellen esim kaapimella.
  2. Lisää siirappi käännellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele nekin varoen taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu jäähtynyt voi ja kääntele jälleen verkkaisin ottein tasaiseksi.
  3. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan.
  4. Paista kiertoilmauunissa 155 asteessa (normi 175) 30 minuuttia, alenna lämpö 130 asteeseen vielä 25 minuutiksi (normissa 150 ja 30 minuuttia). Kokeile kypsyys esim hammastikulla, kun taikina ei tartu enää tikkuun on kakkukin kypsä. Lisäksi kypsä kakku selvästi irtoaa vuoan reunoista.
  5. Anna jäähtyä jonkinaikaa vuoassa, kumoa sitten kakku tasaiselle alustalle.

Maustekakunhan kannattaa antaa seistä muutama päivä ennen syömistä, sillä maku vain paranee tasaantuessaan. Meillä se on siinä ja siinä, saanko himmailtua syömistä edes huomiseen. Herkkua kyllä on, jo ihan taikinanakin!

Nyhtöä, taas

Loma-aikaan tulee tehtyä lapsille sitä nyhtöä, se kun on heidän herkkuaan. Perusohje kuivamausteiden osalta oli jälleen sama kuin aiemmassa postauksessa, mutta paistoliemeksi kippasin pullollisen tummaa olutta (Estrella) ja pari desiä cokista. Uunissa possu muhi jälleen yön yli, eli hvinkin sellaisen 11 tuntia hieman alle sadassa asteessa.

Johan sitä taas jäi syötävää

Possun päädyttyä 90 asteiseksi nostin sen ulos uunista ja annoin levähtää uunivuoassa kannen alla parikymmentä minuttia. Tämän jälkeen otin possusen käsittelyyn. Ensin kippasin paistoliemen pois, jonka jälkeen lähdin riipimään lihaa pienemmäksi. Itse olen hyvin tarkka ”läskistä”, se kun ei toimi yhtään omaan suutuntumaan joten nyppiminen on aina jokseenkin tarkkaa puuhaa,

Hävikkiä jäi todella vähän, vaikka tarkkaan nypinkin. Paistolientä mittakannuun päätyi n. 6dl, josta kaadoin puolet kattilaan. Maustoin paistoliemen ennen kiehumista:

  • pari desiä coca colaa
  • reilu teelusikallinen valkosipulimurskaa
  • noin desi ketsuppia
  • noin puoli desiä Santa Marian American Style BBQ-kastiketta
  • teelusikallinen suolaa

Annoin liemen porista omia aikojaan puolisen tuntia, jonka jälkeen kippailin lientä lihan joukkoon. Sekoittelin välillä, lisäilin lientä ja maistelin. Lopuksi heitin koko komeuden vielä uuniin hieman alle sataan asteeseen vähäksi aikaa imemään makua itseensä.

Ohutleipä jauhelihatäytteellä

Siitä se ajatus sitten lähti. Törmäsin marketissa tällaiseen pakkaukseen ja pakkohan oli se ottaa testiin, josko siitä jotain passelia evästä tenavien hiihtoloman kunniaksi touhuaisi.

Aikani tuumittuani päätin tehdä jauhelihatäytteen, sillä sehän on aika usein se varmin. Jauhelihaa oli 800 g ja maustoin sen hyvin perustyylillä.

  • valkosipulimurskaa
  • sipulia
  • tomaattipyrettä
  • lihaliemikuutio
  • mustapippuri
  • Provencen yrttimausteseos
  • Herbamarea
  • paprikajauhetta

Tein myös kylmän kermaviilikastikkeen

  • 2 purkkia kermaviiliä
  • sitruunamehua
  • ripaus sokeria
  • ripaus suolaa
  • sitruunapippuria
  • sinappia

Ennen ohutleipien täyttämistä laitoin esiin myös muut täytteet eli tomaattisiivuja, kurkkusiivuja ja salaattia. Ja ei kun iso pannu esiin ja paistamaan.

Kuvassa tomaattikammoisen versio

Voitelin leivän toisen puoliskon valkosipulituorejuustolla, toiselle puoliskolle levitin alle juustoraastetta ja sen päälle jauhelihaa. Annoin kuumeta pannulla, täytin lisukkeilla ja taitoin. Todellakin maistui!

Riistakastike

Meillä on joulupöytään kuulunut perinteisesti kinkun lisäksi valkosipulilihakastike, joka on tehty naudan paistilihasta hitaasti hauduttamalla. Tämäpä perinne nyt sitten sai hieman uuden suunnan, koska niin. Ne hirvipihvit uunissa.

Hirveä ei pakkasessa ollut riittävästi, mutta peuraahan sieltä vielä löytyi lisukkeeksi joten näillä mentiin.

Hirven ja peuran lihoja (paistia, pihviä, kastikelihaa) n. pari kiloa

Santa Maria roasted carlic and pepper useampi pyöräytys

neljä teelusikallista suolaa

pari-kolmekymmentä maustepippuria

7 laakerinlehteä

noin ruokalusikallinen kuivattua rosmariinia

200g sipulikuutioita pakastimesta

4 isoa valkosipulin kynttä

tölkki olutta, tällä kertaa saksalaista

vettä niin että lihat pysyy nesteen alla uunissa

tölkki ranskankermaa

(suurukseksi kermaa ja maissijauhoja)

Leikkasin lihat krouvin kokoisiksi paloiksi ja annoin hetken olla huoneenlämmössä ennen kuin otin niihin värin pintaan pannulla. Huom, paistoin muutaman palan kerralla pannulla ihan aidossa voissa, nam. Huuhtelin pannun runsaalla vedellä ja kaadoin huuhdeliemen uunipataan lihojen päälle.

Pyöräytin myllystä reippaasti santa mariaa, ripottelin suolat päälle, mustapippurit nakoin mukaan samoin kuin laakerin lehdet. Tölkki olutta, rosmariinia, purkki ranskankermaa ja vettä niin että lihat peittyi kokonaan. Kansi päälle, uuniin lämpöä 150 astetta ja ei kun odottelemaan. Muutaman kerran paiston aikana lisäsin vielä vettä pataan.

Kun liha oli niin mureaa, että hajosi jo lusikallakin tein vielä tyttären toiveesta suuruksen liemeen. Noin desiin kermaa sekoittelin pari-kolme ruokalusikallista maissijauhoja ja sekoitin hetken lusikalla niin että liemi oli ihanan paksuhkoa ja tasaista.

Tätä sitten pitäisi ilmeisesti jatkossakin tehdä jouluisin. En kyllä pidä pahana ajatuksena. Nam!

Hirvipihvit uunissa

Ja sieltä se tuli, kommentti mieheltä. ”Aivan sairaan hyvää”. Olen aiemmin tehnyt monesti vuosia vuosia sitten hirvipaistia, mutta nyt pääsin ensimmäisen kerran ikinä tekemään hirvipihvejä.

Yksi ihanista varapoikasistani täytti tänä syksynä 18 ja pääsi ensimmäistä kertaa hirvimetsälle. Aiemmin repertuaarissa oli peurat ja muut metsän elävät, mutta nyt. Hirvi. Onnekkaana sain pojalta pakastettuja pihvejä pussin ja pakkohan se oli sitten yrittää.

Nämä pihvit oli helpot, kätevät ja ihanat tehdä. Ohjeen saat tässä jos tahdot myös kokeilla.

9 pihviä (koot oli perus, paksuus 1cm-2cm)

Santa Maria roasted carlic and pepper useampi pyöräytys

pari-kolme teelusikallista suolaa

parikymmentä maustepippuria

5 laakerinlehteä

noin ruokalusikallinen kuivattua rosmariinia

200g sipulikuutioita pakastimesta

4 isoa valkosipulin kynttä

puoli tölkkiä olutta, ihan perusKarhua

vettä niin että lihat pysyy nesteen alla uunissa

tölkki ranskankermaa

Annoin lihan sulaa jääkaapissa, otin aamulla huoneenlämpöön tunniksi ennen paistoa. Kuivailin pinnan talouspaperilla ja paistoin pintaan kummallekin puolelle värin padassa muutamassa erässä.

Nostin kaikki lihat takaisin pataan, pyöräytin useamman pyöräytyksen myllystä makua päälle. Kippasin kuumaan pataan puolisen tölkkiä olutta ja päälle vettä niin, että lihat peittyi. Pussi sipulikuutioita niskaan, sen päälle valkosipulikynnet murskeena ja vielä laakerinlehdet ja pippurit.

Suolaa pari teelusikallista, purkki ranskankermaa ja koko komeus uuniin 150 astetta kiertoilmalla. Parin tunnin kuluttua lisäsin vettä niin että lihat oli jälleen nesteen alla, heitin teelusikallisen lisää suolaa ja annoin olla.

Paistoaika kaikkineen uunissa oli noin 3 tuntia. Seuraksi perunamuusia. Aivan jäätävän hyvää!

Kaalipata

Siitä se ajatus lähti…

Tuli sitä coleslawta touhuttua nyhtöhamppareihin ja kappas, kaupasta lähti mukaan kaikista pienin keräkaali minkä löysin mutta kas, 2,5 kiloinen sekin. Kaipa siitä olisi vain puolikkaankin saanut, jos olisi nähnyt vaivan ja asiaa kysynyt mutta enpä nähnyt ja niin olinkin hieman mietteissäni siinä kotosalla käytettyäni n. kilon kaalista coleslawiin.

Tarjosin toista puolikasta kaalista naapurillekin, mutta tuolla ei sille käyttöä ollut joten asettelin kaalin sievästi jääkaappiin odottamaan joko a.passelia käyttötarkoitusta tai b.roskikseen päätymistä. Ja sitten se idea tuli, eilen illalla. Herranen aika, onhan minulla ihan uusi upea patakin, tuumin mielessäni ennen maate menoa.

Kaaliruoat on aina maistuneet itselleni, mutta kukaan muu niitä ei tässä talossa syö. Paitsi yksi isommista lapsista, mutta tuollekin ainoa kaaliruoka on kaalikääryle. Omassa muistissa sen sijaan on hyvin se, kuinka ihanan maukasta olikaan äidin tekemä kaalipata. Joten kokeilemaan.

Pilkoin reilun kilon kaalia suikaleiksi ja otin niihin väriä pannulla. Samalla otin väriä ja pehmeyttä sipulikuutioihin, jotka olin kaivanut pakastimesta. Värin ollessa itselle mieluinen kippasin kaalisuikaleet sipuleineen päivineen muovikippoon odottamaan, että sain jauhelihan ruskistettua.

Jauhelihan ruskistuttua heitin sen sekaan ensin lihaliemikuution ja sen jälkeen puolisen desiä puuroriisiä. Kippasin perään pari desiä vettä, hieman valkosipulia, meiramia ja mustapippuria sekä puolisentoista teelusikallista suolaa. Asettelin koko komeuden päälle kaali-sipuliseoksen kiposta ja sievästi leikatut porkkanat. Viime silaukseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vedellä lanttaamaani siirappia (oli päässyt aika jäykäksi mokoma kun korkki oli huonosti kiinni).

Säädin hellan passelin pienelle teholle, laitoin kannen päälle ja annoin olla. Välillä kävin sekoittelemassa, lisäilin nestettäkin hieman ja makustelin. Ja lisämaustoin, kerran jos toisenkin uudella lempparimausteellani, SantaMarian roasted garlic-and-pepperillä.

n. kilo keräkaalia

700 g sikanautajauhelihaa

200 g sipulikuutioita

1 lihaliemikuutio

0,5 dl puuroriisiä

pari desiä vettä

1,5 tl suolaa

mustapippuria

valkosipulia

meiramia

siirappia

erinäisiä pyöräytyksiä kerran jos toisenkin Santa Maria roasted garlic-pepper-myllystä

Kuulun kuppikuntaan, jonka mielestä kaali saa olla vaikka kuinka ja pitkään hautunutta, vaikka sitten ylikypääkin. Niinpä haudutin pari tuntia, sillä se maku. Taivaallinen!

Ai elämä ja nautinto!

Kotona tätä syötiin perunoiden kanssa, ja turautinpa itse aina vielä ketsuppiakin päälle, mutta tällä ikää tämä menee jo ihan näin ilman mitään lisäkrumeluureja. Nam.