Lapset muisteli, että äiti on joskus vuosia sitten tehnyt ehkä maailman parasta kanakeittoa. No, muistanhan minäkin joskus sellaista superherkullista tehneeni, mutta se oli tehty jostain kanapadan jämistä ja perunoista sekä kermasta, noin suunnilleen. Parhaalla tahdollanikaan en saanut mieleeni, minkä kanapadan loput mahtoi olla kyseessä joten.

Keittiösävellyksiä loman kunniaksi eli testailut kehiin. Mielenkiinnolla jäin odottamaan tuloksia kun aamulla keiton tulille laitoin. Oma näkemykseni kun liki keitosta kun keitosta on se, että mitä kauemmin se saa hellalla muhia niin sen parempaa se on. Vahingosta viisastuneena päätin tällä kertaa ihan suosilla kirjata samantien keiton ainekset ylös ettei vaan käy niin, että taas lyö tyhjää jos keitto lasten mieleen putkahtaa.

Isohkon satsin (n. 7l kattila) ainekset menee samalla kaavalla kuin kattilan kokokin, eli noin:

reilu 2 litraa vettä

pari kiloa kuutioituja perunoita

4 kanaliemikuutiota

200 g sipulikuutioita

Nämä ainekset nakkasin kattilaan ja seuraava osio päätyikin pannulle:

900 g hunajamarinoituja kanasuikaleita

reiluhko tl punaista currytahnaa

n. tl inkivääritahnaa

pari teelusikallista valkosipulimurskaa

pari ruokalusikallista tomaattipyrettä

passeli kippaus sweet chili-soosia

useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä

Paistoin broitsusuikaleiden pinnan kiinni pannulla, samalla painelin niitä hieman pienemmiksi paistolastalla. Sekaan nakkailin sitten mausteet ja annoin vielä hetken muhia pannulla. Broitsut sopan sekaan ja hautumaan.

Tarkistin maun pariin otteeseen, päädyin lisäämään vielä himppasen tomaattipyrettä tuubista keiton sekaan ja kun maku (ja haudutusaika) oli passeli kippasin joukkoon tölkin kermaa. Voin kertoa, hyvää tuli! Mitään erityisen tulista tämä ei todellakaan ole, koska emme tyttären kanssa välitä tulisesta, mutta makuahan saa lisättyä juuri niin potkaisevaksi kuin tahtoo esim chiliä lisäämällä.