Hirvipihvit uunissa

Ja sieltä se tuli, kommentti mieheltä. ”Aivan sairaan hyvää”. Olen aiemmin tehnyt monesti vuosia vuosia sitten hirvipaistia, mutta nyt pääsin ensimmäisen kerran ikinä tekemään hirvipihvejä.

Yksi ihanista varapoikasistani täytti tänä syksynä 18 ja pääsi ensimmäistä kertaa hirvimetsälle. Aiemmin repertuaarissa oli peurat ja muut metsän elävät, mutta nyt. Hirvi. Onnekkaana sain pojalta pakastettuja pihvejä pussin ja pakkohan se oli sitten yrittää.

Nämä pihvit oli helpot, kätevät ja ihanat tehdä. Ohjeen saat tässä jos tahdot myös kokeilla.

9 pihviä (koot oli perus, paksuus 1cm-2cm)

Santa Maria roasted carlic and pepper useampi pyöräytys

pari-kolme teelusikallista suolaa

parikymmentä maustepippuria

5 laakerinlehteä

noin ruokalusikallinen kuivattua rosmariinia

200g sipulikuutioita pakastimesta

4 isoa valkosipulin kynttä

puoli tölkkiä olutta, ihan perusKarhua

vettä niin että lihat pysyy nesteen alla uunissa

tölkki ranskankermaa

Annoin lihan sulaa jääkaapissa, otin aamulla huoneenlämpöön tunniksi ennen paistoa. Kuivailin pinnan talouspaperilla ja paistoin pintaan kummallekin puolelle värin padassa muutamassa erässä.

Nostin kaikki lihat takaisin pataan, pyöräytin useamman pyöräytyksen myllystä makua päälle. Kippasin kuumaan pataan puolisen tölkkiä olutta ja päälle vettä niin, että lihat peittyi. Pussi sipulikuutioita niskaan, sen päälle valkosipulikynnet murskeena ja vielä laakerinlehdet ja pippurit.

Suolaa pari teelusikallista, purkki ranskankermaa ja koko komeus uuniin 150 astetta kiertoilmalla. Parin tunnin kuluttua lisäsin vettä niin että lihat oli jälleen nesteen alla, heitin teelusikallisen lisää suolaa ja annoin olla.

Paistoaika kaikkineen uunissa oli noin 3 tuntia. Seuraksi perunamuusia. Aivan jäätävän hyvää!

Advertisement

Kaalipata

Siitä se ajatus lähti…

Tuli sitä coleslawta touhuttua nyhtöhamppareihin ja kappas, kaupasta lähti mukaan kaikista pienin keräkaali minkä löysin mutta kas, 2,5 kiloinen sekin. Kaipa siitä olisi vain puolikkaankin saanut, jos olisi nähnyt vaivan ja asiaa kysynyt mutta enpä nähnyt ja niin olinkin hieman mietteissäni siinä kotosalla käytettyäni n. kilon kaalista coleslawiin.

Tarjosin toista puolikasta kaalista naapurillekin, mutta tuolla ei sille käyttöä ollut joten asettelin kaalin sievästi jääkaappiin odottamaan joko a.passelia käyttötarkoitusta tai b.roskikseen päätymistä. Ja sitten se idea tuli, eilen illalla. Herranen aika, onhan minulla ihan uusi upea patakin, tuumin mielessäni ennen maate menoa.

Kaaliruoat on aina maistuneet itselleni, mutta kukaan muu niitä ei tässä talossa syö. Paitsi yksi isommista lapsista, mutta tuollekin ainoa kaaliruoka on kaalikääryle. Omassa muistissa sen sijaan on hyvin se, kuinka ihanan maukasta olikaan äidin tekemä kaalipata. Joten kokeilemaan.

Pilkoin reilun kilon kaalia suikaleiksi ja otin niihin väriä pannulla. Samalla otin väriä ja pehmeyttä sipulikuutioihin, jotka olin kaivanut pakastimesta. Värin ollessa itselle mieluinen kippasin kaalisuikaleet sipuleineen päivineen muovikippoon odottamaan, että sain jauhelihan ruskistettua.

Jauhelihan ruskistuttua heitin sen sekaan ensin lihaliemikuution ja sen jälkeen puolisen desiä puuroriisiä. Kippasin perään pari desiä vettä, hieman valkosipulia, meiramia ja mustapippuria sekä puolisentoista teelusikallista suolaa. Asettelin koko komeuden päälle kaali-sipuliseoksen kiposta ja sievästi leikatut porkkanat. Viime silaukseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vedellä lanttaamaani siirappia (oli päässyt aika jäykäksi mokoma kun korkki oli huonosti kiinni).

Säädin hellan passelin pienelle teholle, laitoin kannen päälle ja annoin olla. Välillä kävin sekoittelemassa, lisäilin nestettäkin hieman ja makustelin. Ja lisämaustoin, kerran jos toisenkin uudella lempparimausteellani, SantaMarian roasted garlic-and-pepperillä.

n. kilo keräkaalia

700 g sikanautajauhelihaa

200 g sipulikuutioita

1 lihaliemikuutio

0,5 dl puuroriisiä

pari desiä vettä

1,5 tl suolaa

mustapippuria

valkosipulia

meiramia

siirappia

erinäisiä pyöräytyksiä kerran jos toisenkin Santa Maria roasted garlic-pepper-myllystä

Kuulun kuppikuntaan, jonka mielestä kaali saa olla vaikka kuinka ja pitkään hautunutta, vaikka sitten ylikypääkin. Niinpä haudutin pari tuntia, sillä se maku. Taivaallinen!

Ai elämä ja nautinto!

Kotona tätä syötiin perunoiden kanssa, ja turautinpa itse aina vielä ketsuppiakin päälle, mutta tällä ikää tämä menee jo ihan näin ilman mitään lisäkrumeluureja. Nam.

Uunifetapasta

Ja niinhän siinä sitten kävi, että veihän se mukanaan. Ohje, jonka ilmeisesti suunnilleen koko Suomi on tiennyt jo aikaa sitten, mutta itselle se osui silmiin ensimmäistä kertaa vasta muutama viikko sitten. Uunifetapasta.

Koska meidän torpassa a. pidetään pastasta ja b. monen osalta rakastetaan fetaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tietystikin tässä kävi vielä perinteisesti, että pakkohan sitä ihan alkuperäistä, Liemessä-blogin Jennin, ohjetta oli hieman muokkailla vielä lisää.

Tärkeintä tässä pastassa on kolme eri asiaa. A. PASTA. Sen pitää olla HYVÄLAATUISTA ja näin ollen suosittelen ehdottomasti tuorepastaa, itse käytin alkuperäisen ohjeen mukaista Rummoa. Ihan jäätävä ero siihen pussispagettiin, olkoon se kuinka hyvää tahansa.

Kohta B. FETA. Sen pitää olla AITOA ja OIKEAA fetaa, ei mitään kumista salaattijuustoa. Siis fetaa. Aitoa. Kohta C, OLIIVIÖLJY. Ja ennen kaikkea sen määrä. Itseltä taisi turahtaa uunivuokaan hyvinkin desin verran sitä, eikä se ollut yhtään liikaa.

Aineslista on simppeli;

250 g pastaa (tosiaan, Rummoa käytin kuten Jennikin)

200 g fetaa (outo etiäinen, satuin ihan säkällä ostamaan samaa kuin Jenni, eli Pirkan parhaat)

reippaasti kirsikkatomaatteja, itse käytin melkein kilon terttutomaatteja

mustapippuria

suolaa

valkosipulia

Ohje on simppeli. Kippaa uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, ei välttämättä koko määrää, mutta niin että sitä siellä on. Nosta keskelle fetapala. Jos käytät valkosipulia, ei ole pakko, mutta minä käytin ja jätin Jennin ohjeen chilin pois, kaivele sekin esiin, kuori mieluisesi määrä (minulla kolme isoa kynttä) ja joko a. halkaise ne ja heitä halkaistuna joukkoon tai b. murskaa.

Nako fetakimpaleen ympärille tomaatteja, jos haluat voit laitella ihan terttuineen kunhan muistat poistaa terttuosat ennen tarjoilua, tai kuten minä ja irrotella ne tertuista vuokaan laittaessa.

Kippaa tomaattien päälle loput öljymäärästä, ripottele niiden pinnalle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta. Suoraan myllystähän se olisi parasta, mutta eipä ole pippurimylly vieläkään meille eksynyt, joten ihan vaan purkista nakoin.

Aseta koko komeus uunin keskitasolle 200 asteeseen, 180 astetta riittää kiertoilmassa. Anna muhia ja poreilla parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen voitkin ottaa ja nostaa uunivuoan uunin ylimmälle tasolle, viritellä parikymmentä astetta lisää lämpöä ja laittaa vielä grillivastuksenkin päälle. Samalla voit laittaa pastaveden kuumenemaan, muista lisätä siihen reippaasti suolaa.

Anna uunivuoan hengailla uunissa vielä kymmenkunta minuuttia, feta ja tomaatit saa saada väriä pintaansa. Kypsennä sillä aikaa pasta ohjeen mukaan, Rummolle riitti kolme minuuttia. Ota uunivuoka pois uunista kun väri on hyvä, valuta pastasta vesi pois ja riko fetan rakennetta uunivuoassa vaikkapa kauhalla.

Kippaa koko uunivuoan sisältö takaisin kattilaan siirretyn pastan joukkoon, toki jos se mahtuu uunivuokaan jossa feta on niin voi sen sinnekin nakata. Sekoittele. Syö. Älä kuole. Hillitse määrää, itse söin itseni ähkytilaan.

Lisukkeeksi paistoin naudan jauhelihaa jonka maustoin ainoastaan valkosipulilla ja pojan herkkumausteella, herbamarelle. Ja johan oli hyvää!

Yllättävintä tässä sapuskassa oli se, että aika usein epäluuloiset poika 13vee ja tytär 20vee veti sapuskaa kuin heikkopäiset. Poika vihaa (!!!) fetaa ja tytär taas vihaa (!!!!!!) tomaatteja yli kaiken. Mitään ei jäänyt kattilan pohjalle. Ei mitään!

Kannattaa kokeilla, ihan mielettömän hyvää!

Vadelmapiirakka vartissa

Tai yhtä hyvin nimeksi kävisi vadelmapiirakka kymmenessä minuutissa, oli niin nopea tehdä ettei mitään rajaa. Eilen poimin ensimmäiset vadelmat tälle kesälle ja hitsiläinen sentään, pakkaseenhan ne heitin mutta mikäs. Pianko niitä siitä kaiveli.

Jääkaapissa sattui olemaan myös turkkilaista jogurttia pänikkä, joten päädyin kaivelemaan ohjeita joihin turkkilainen jogurtti passaisi. Suklaapossulta löytyi punaherukkapiirakan ohje, jossa oli käytetty kreikkalaista jogurttia joten päätin hyödyntää sitä.

Pohjan tein täysin Suklaapossun ohjeen mukaan, ainoa ero tosiaan se jogurtti ja järjestys jolla aineet kippoon laitoin. Täytteen määrää isonsin, sillä itselleni se on aina se ihan ykkösjuttu piirakassa. Vuokana käytin 28 cm alumiinikertakäyttövuokaa. Tässä siis ohje, kiitos Suklaapossu!

Pohja

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl perunajauhoja

1,25 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1,25 dl juoksevaa margariinia

1,25 dl turkkilaista jogurttia

1 muna

Sekoittelin ensin kuivat aineet keskenään kulhossa, sen jälkeen lisäsin kananmunan sekä muut aineet joukkoon ja sekoitin taikinan lusikalla tasaiseksi.

Kippasin taikinan vuokaan ja tasoittelin lusikalla, nostin hieman reunojakin ylös ja hyvinhän tuo kävi. Sen jälkeen tein täytteen.

Täyte

3 dl turkkilaista jogurttia

3 munaa

2 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

Täytteenkin sekoittelin tasaiseksi lusikalla. Yleensä olen laittanut marjat suoraan pohjan päälle ja vasta sitten kaatanut täytteen päälle, nyt tein tämän toisinpäin. Eli ensin täyte piirakkapohjan päälle ja päälle ripottelin puolisen litraa vadelmia.

Ja koko komeus uuniin!

Kymmenisen minuuttia siihen meni, vai mahtoiko mennä ihan sitäkään. Piirakka oli uunivalmiudessa. Kiertoilmauuniin laitoin lämmöksi n. 180 astetta ja asetin vuoan hieman keskitasoa alemmalle tasolle. Paistoaika noin 40 minuuttia, ja siinähän se sitten olikin. Aivan taivaallisen herkullista!

Kanaviillokki

Yksi lasten herkkuruokalajeista on myös kanaviillokki. Kanaviillokki on tosin siitä hassu ruoka, että sitä ei useinkaan muista kun koettaa miettiä mitä ruoaksi laittaisi. Onneksi kokosimme muutama päivä sitten lasten kanssa listaa siitä, mitä kaikkea olisi kiva päästä syömään ja tämähän sille listalle päätyi yhtenä ruokana.

Ihan aito kanaviillokkihan tehdään ihan oikeasta kanasta tai jos sitä ei ole saatavilla niin vähintään kokonaisena kypsennetystä broilerista. No, minäpä oikaisen aina tässä kohtaa sillä kanan rintaleikkeet, luulliset, toimii mielestäni täydellisesti tässä ruoassa. Tällä kertaa kanapaketissa oli niin muhkeat leikkeet, että pakastin niistä puolet sen jälkeen kun olin ensin kypsentänyt ja riipinyt ne suikaleiksi.

Broilerin luulliset rintaleikkeet, kypsennä uunissa 200 asteessa n. tunnin ajan. Anna jäähtyä ja riivi suikaleiksi.

Viillokkikastike:

n. 8dl vettä

2 kanaliemikuutiota

3 tl curryjauhetta

(sitruunamehua)

2 dl kermaa

1,5 dl vehnäjauhoja

(suolaa)

Laita kattilaan vesi, kanaliemikuutiot ja curryjauhe. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon kerma-vehnäjauhosuurus ohuena nauhana. Lisää samalla sitruunanmehu, mikäli käytät sitä. Anna kiehua miedolla lämmöllä hetken aikaa. Lisää joukkoon riivityt kanasuikaleet, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile riisin, tai vaikka perunamuusin kanssa. Loistava ja helppotekoinen ruoka!

Jauhelihatäytteiset paprikat

Yksi omista ja lasten suosikeista. Tällä kertaa tuli vain mutka matkaan kun joku, ei hajuakaan kuka, oli mitä ilmeisimmin käyttänyt samaa veistä tuorejuustolle kuin jollekin muulle ruoka-aineelle, ja kappas. Sehän oli homeessa. Korvailuksi meni siis, mutta kävi se näinkin.

4 eriväristä paprikaa

Halkaise, irrota siemenkota ja isoimmat pehmeät osat sisältä. Esikeitä suolalla maustetussa vedessä n. 5-10 minuuttia (nopeuttaa kypsymistä uunissa). Valuta hetki talouspaperin päällä ja asettele uunivuokaan.

Jauhelihatäyte

400 g jauhelihaa

sipulia oman maun mukaan

valkosipulimurskaa

1 lihaliemikuutio

tomaattipyrettä pari ruokalusikallista

ranskankermaa purkki

mozzarellaraastetta vajaa pussi

Paista jauheliha, lisää joukkoon sipuli ja anna hetki pehmetä. Lihaliemikuutio ja valkosipuli sekaan, samoin tomaattipyre ja hetki hämmentelyä niin että kuutio sulaa. Ranskankermapurkki ja mozzarellaraaste joukkoon, anna porista hetki miedolla lämmöllä.

Täytä paprikan puolikkaat jauhelihamössöllä n. puoliksi, jos laitat lisäksi fetaa. Jos et, voit täyttää suoraan täyteen. Painele fetakuutiot hieman jauhelihamössön sisään, lisää loput jauhelihatäytteet. Laita päälle joko juustoraastetta tai juustosiivuja.

Paista uunissa n. 200 asteessa (kiertoilmassa riittää hieman pienempikin lämpö) n. 20-30 minuuttia. Kypsyyden selvittää helposti painamalla haarukalla, jos paprika tuntuu vielä kovalta kannattaa antaa olla vielä jonkinaikaa.

Meillä nämä syödään ihan tällaisenaan ilman mitään lisäosia, ovat niin täyttäviä ja hyviä!

Tonnikalatoastit

Muutaman reissupäivän jälkeen pää lyö aina hieman tyhjää siitä, että mitä tällä kertaa keittiössä väkertäisi. Pidimme lasten kanssa neuvoa, kirjasimme ylös useammankin sellaisen ruoan jota ei joko a. ole ihan hetkeen ollut tai b. olisi jonkun toivelistalla.

Tälle päivälle valikoitui listasta tonnikalatoastit, joita ei olekaan tehty aikoihin. Voileipägrilli on ihan kätevä laite, mutta kun sitä säilöö kaapin perällä niin kovin harvoin sitä tulee sitten käytettyäkin.

Alkuun tein täytteen ja tällä kertaa lisäsin siihen vielä punaista currytahnaakin. Tämä täyte on ajateltu sen mukaan, että siitä riittäisi hyvin neljälle ja jäisi kenties vielä tilkkanen jääkaappiinkin iltapalaleivän peitteeksi.

4 prk tonnikalapaloja vedessä

1 tl valkosipulimurskaa

puoli pussia sipulikuutioita/ 1 pieni sipuli pilkottuna

1 tl punaista currytahnaa

sitruunapippuria oman maun mukaan

2 prk ranskankermaa

Valutin veden tonnikaloista ja lisäsin mausteet joukkoon. Sekoittelin hyvin haarukalla, lisäsin ranskankermat ja tarkistin maun. Lisäsin vielä sitruunapippuria, sillä kaikki suolaisuus tulee oikeastaan siitä ja meillä sitruunapippuria rakastetaan mausteena.

Täyte sai maustua jääkaapissa pari tuntia ja sen jälkeen kokosin leivät. Pohjalle pikkuisen ketsuppia (ei pakollinen), tonnikalatäyte, tomaattia (meillä yhdelle lapselle ei, muille kyllä) ja juustoa. Tämän jälkeen voileipägrilliin ja ei kun ääntä kohti. Hyvää oli!

Nyhtöhampparit

Nyhtöhampparit on yksi lasten lempiruokalajeista meillä. Näiden perusaineet on briossisämpylät, nyhtöpossu ja coleslaw.

Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.

Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.

Briossisämpylät

Nämä sämpylät kuuluu meillä automaattisesti nyhtöpossun seuraksi. Hyviä nämä ovat muutenkin, näille kun ei käy samoin kuin sämpylöille monesti muuten käy eli ne muuttuvat suht nopeasti ”kuiviksi”. Kannattaa nostaa voi / margariini lämpiämään huoneenlämpöön hyvissä ajoin, sen kun pitää olla huoneenlämpöistä käyttövaiheessa.

2,5 dl kättä hieman lämpimämpää vettä

1 pss kuivahiivaa

1,5 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 kananmunaa

Lisää veden joukkoon kaikki nämä aineet ja sekoita hyvin. Tämän jälkeen otetaan lisukkeeksi vehnäjauhot.

n. 7 dl vehnäjauhoja

Vaivaa jauhot vähitellen joukkoon, tähän hommaan käy ihan yhtä hyvin a. paljaat kädet, b. lusikka kunnes taikina alkaa olla suht paksua tai c. sähkövatkain / yleiskone taikinakoukulla.

Kun taikina alkaa olla passelia lisätään joukkoon voi / margariini.

100 g huoneenlämpöistä voita / margariinia

Vaivataan taikinaa vielä kotvanen ja annetaan nousta liinan alla n. tunnin ajan. Tämän jälkeen taikinasta leivotaan 12 sämpylää pellille, peitetään jälleen liinalla ja annetaan nousta n. 30 minuuttia.

Paista 175 asteessa (kiertoilma) tai 200 asteessa (normiuuni) n. 15 minuuttia kunnes pallerot ovat saaneet väriä ja pohjaan kopauttaessa ääni on kumea. Anna jäähtyä liinan alla.

Nyhtöpossu

Nyhtöpossu on meillä lasten herkkua, ja vaikka se onkin kohtalaisen vaivatonta tehdä niin silti sitä tulee tehtyä turhan harvoin. Meillä nyhtöpossun kanssa syödään joko itsetehtyjä briossisämpylöitä, pitaleipiä tai hahaa, uusimpana aluevaltauksena, tortillalättyjä kaupan hyllystä.

Tällä kertaa päätin tehdä nyhtöpossun hieman ”pidemmän” kaavan mukaan, tai ehkä sittenkin vaivalloisemman koska olihan se nyt raskasta hieroa possuun kuivamaustepinta *hehheh*. Yleensä olen tehnyt marinadin, jossa olen antanut possuparan maata jääkaapissa koko päivän.

Meillä possu viettää yönsä uunissa, säädän mittariin hieman alle 100 astetta, lykkään kaverin uuniin maate mennessäni ja aamulla sitten ihailen n. 90-asteiseksi lämmennyttä ystäväämme. Valmistusaika kaikkineen tällä on siis hyvinkin se vuorokausi, hups.

1,5 – 2 kg kassleria ja paistamiseen:

(1/2 l pullo Dr. Pepperiä tai Coca-Colaa) TAI

pikkupullo olutta TAI

pari-kolme desiä vettä tai lihalientä

Ennen paistoa maustetaan eli kuivamausteseos pintaan:

1 rkl savustettua paprikajauhetta

1 rkl jeeraa (juustokuminaa)

1 rkl valkosipulijauhetta

1 rkl suolaa

2 rkl tummaa sokeria (esim ruokosokeri)

Sekoita mausteet keskenään ja hiero possusen pintaan. Nakkaa possu maustekuorineen jääkaappiin päiväksi.

Kun possusella on maustehuntu päällä, alkaa neste jossain vaiheessa hikoilemaan lihasta…

Paistamista ajatellen kannattaa possu nostaa huoneenlämpöön tunti-pari aikaisemmin kuin on ajatellut nakata sen uuniin. Kaada päälle valitsemasi neste, säädä uuni hieman alle 100 asteeseen ja lykkää halutessasi lihamittari kylkeen. Kypsyyden tietää toki siitäkin, että liha suorastaan hajoaa ihan pelkällä lusikalla kypsyttyään.

Uunia odotellessa

Itse paistan tosiaan yön yli, yleensä possunen saa makoilla uunin lämmössä 8-10 tuntia. Tällä kertaa possu makoili lämmössä helposti sen 10 tuntia ennen kuin oikea lämpötila saavutettiin.

Tavoite saavutettu, 90 mittarissa!

Anna possun levähtää hetkinen liemessään ja nosta se sitten leikkuulaudalle tai lautaselle siksi aikaa, että otat paistoliemen siivilän kautta talteen.

Nakkaa possu takaisin uunivuokaan ja riivi se suikaleiksi, helpoiten homma käy haarukalla. Itse nypin kaiken rasvaosan mahdollisimman tarkkaan pois repiessä, mutta kukin oman makunsa mukaan.

ÄLÄ hävitä paistolientä, sillä sille on vielä käyttöä. Paistoliemestä saat mainion kosteuttajan lihalle. Kuori isoimmat rasvat pois päältä ja heitä hetkeksi kattilaan mikäli haluat lisätä siihen esim grillikastiketta vielä savunmakua antamaan.

Kaada paistolientä possun päälle, voit myös keitellä paistoliemestä vielä hieman maustetumman version ja käyttää sitä. Tällä kertaa päädyin juuri tähän ratkaisuun.

Valmiina ollaan!

Otin osan paistoliemestä kattilaan ja lisämaustoin sitä. Tällä kertaa lisämausteiksi päätyi valkosipulimurska, soijakastike, BBQ-kastiketta tujaus ja tujaus ketsuppia. Annoin kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja kippasin lihan joukkoon.

Aluksi laitoin vain osan lihan sekaan, kuten toimin pelkkää paistolientä käyttäessäkin. Tarvittaessa lientä voi lisätä, jos tuntuu siltä että possunen muuttuu liian kuivaksi. Tämän jälkeen possunen voi mennä vielä kotvaksi uuniin kannen alle imemään makua itseensä. Asteita ei kannata uuniin laittaa tässäkään kohtaa kuin hieman alle sen sadan mikäli uuni on ehtinyt täysin jäähtyä, itse annan possun olla uunissa ilman lämpötilan säätelyä sillä usein uunin lämpö on tässä vaiheessa noin 70 astetta.

Lisää tarvittaessa paistolientä jos tosiaan tuntuu että possu on turhan kuiva, tämähän on täysin makuasia. Itse pidän possusta niin, että se on mehevän kosteaa.

Ja näin. Herkullisen ihana nyhtöpossu on valmis! Tämä säilyy muutaman päivän jääkaapissa syötävänä, lämmitä aina sen verran mitä kerralla syöt. Pakastamista en ole päässyt kokeilemaan, sillä meillä tuppaa possukippo olemaan tyhjänä parissa päivässä.

Enjoy!