Voi voi. Ei todellakaan pitänyt, mutta minkäs teet. Poikkesin lomalla marketissa ja kappas, siellä oli Novitan Icelandic Wool-lankoja vino pino poistomyynnissä. Yllättäen marketista poistui naiseläjä, jolla oli mukanaan 12 kerää pinkkiä, 4 kerää ruskeaa, 4 kerää keltaista ja hups, vielä 5 kerää valkoistakin lankaa.
Pitkällisen tutkailun jälkeen päädyin kutomaan riddarin M-koon silmukkamääriä noudattaen puseroa, kaarrokeosaan olin tosin valinnut Teljan ja muokkailinkin sitä hieman itselleni paremmin mallaavaksi. Lankana tämä oli aivan ihana kudottava ja vieläpä joutuisakin tehdä, hieman tosin välillä joutui himmailemaan kun työssä oli ajoittain kolme lankaa ja sen mukainen sotkukin käsissä.
Kaikkineen tähän kului pohjavärin lankaa 8 kerää, ruskeaa meni hieman vajaa kolme kerää ja keltaista puoli kerää. Nyt jo syyhyttää alkaa seuraavan villapuseron tekoon, tosin lankoja täytynee hakea lisää ennen sitä. Mallistakaan ei ole vielä tietoa, mutta se selvinnee siinä kohtaa kun sen puikoille asti saan.
Nyt kun se steekkauskin vei ihan mukanaan, niin mikäs. Islantilaisia neuleita-kirjasta Ranga-villatakin ohje ja steekkauksen kautta voittoon. Näitä on todella mukava tehdä. Sen verran nyt tätä mallia 2 tehdessä opin, että en todellakaan tee keskialueen leikkausalueelle kolmea nurjaa isompaa leikkausaluetta, nyt tein 5 silmukan leikkausalueen ja olipa se vetoketjun laittelu kikkailua.
Koska nälkä kasvaa syödessä, niin viiden villapuseron jälkeen oli ihan PAKKO kokeilla josko saisi itselleen villatakin aikaiseksi. Lankana jälleen Dropsin Lima, perusohjeena Strömsö-puseron malli isommalla mitoituksella, kaarrokkeen malli pitkältikin omasta päästä revitty.
Päädyin tekemään puseroa pitkältikin Strömsön koon XL mukaan, hihojen mitan tein itselleni passelisti koolle S. Tein sekä helmaan että hihansuihin 2o, 1n-joustinta mieleiseni pätkän jonka jälkeen tein hihansuihin ja helmaan kuvioinnin.
Sen verran sävelsin hihojen kanssa, että valmiissa hihassa oli lopussa 70 silmukkaa, joista siirsin 16 silmukkaa apulangalle. En siis päätellyt kainaloaukkoa, kuten ensimmäisessä paidassa, vaan olen siirtynyt käyttämään apulankaa ja kainaloiden silmukointia lopuksi. Tähän neuvoon törmäsin sattumalta Asevelikylässä-blogin päivityksessä.
Samaista apulangalle siirtämistä kaarrokeosaan siirtyessä hyödynsin puseron yläosassakin, mielestäni saan kainalot paljon siistimmiksi silmukoimalla kuin neulomalla ne jälkikäteen yhteen. Myös vartaloa lähdin tekemään Strömsö-ohjeen mukaan sillä erolla, että kudoin edessä keskellä aina kolme silmukkaa nurin. Niistä tuli steekkauksen kohta.
Yläosan kaarrokeosaan napsin kuviovinkkejä sieltä täältä ja lopulta sain kuin sainkin siitä mieleiseni. Kaarrokkeen kavennuskerrokset vaihtuivat vielä kutomisen aikana, mallikaaviossa ne on nyt eri kohdissa kuin työssäni tein. Tämä onkin sitten seuraava asia johon aion perehtyä, mutta hyvin tuo pieni muokkaus silti toimi ja takista tuli todella hyvä päälle.
Kaarrokeosan valmistuttua kudoin vielä 20 kerrosta 2o, 1n-joustinta ja päättelin työn löyhästi. Joustimen keskellä jatkui kolmen nurjan rivi, sillä vetoketju sai tässä takissa tulla ihan alhaalta ylös asti. Päättelin langat ja heitin takin likoamaan pyykkietikalla höystettyyn veteen pariksikymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen muotoilin sen kuivumaan telineelle, sillä luin jostain että neuleen ompelu koneella on helpompaa kun se on ensin muotoutunut ja pehminnyt sopivaksi.
Odottavan aika on pitkä….
Ja sitten oli edessä se veret seisauttava hetki. Tikkaus ja aukileikkaus. Tottakai alku meni säheltäessä, otin ja päräytin mustalla langalla siksakit molempiin suuntiin ja totesin, että kas. Se ei nyt ihan erotu se lanka tuosta ylä- saati alaosasta. Että niin. Koneeseen punainen lanka ja homma uusiksi. Ja sitten leikkaamaan…
Olin aivan varma, että tähän se homma nyt kosahtaa, mutta ei! Leikkaaminen onnistui hienosti ja kas. Aikani kauhusta kärsittyäni uskaltauduin hakemaan vetoketjunkin ja ompelemaan sen kiinni. Vetoketjun kohdistaminen kuvioiden kanssa oli oikeastaan se vaativin tehtävä, muuten homma oli helppoa kuin heinänteko.
Mikään kedon kaunein kukkanen tämä ei ole, mutta hei. Eka ikinä, joten ei tarvitse ollakaan. Itselle silti täydellinen!
Pakkohan se oli sitten tätäkin kokeilla, kun kerran osui passelisti sopiva väri silmään lankoja pelmatessa. Tämä menee pikkuneidin lahjapakettiin jouluksi. Ohjeen otin, tietysti, netistä eli täältä. Lankana puserossa on Novitan Muumitalo.
Pikkuneiti on pitkänhuiskea 6-vuotias, eikä lankakaan ollut ihan sitä mitä ohjeessa sanottiin, joten hetki siinä meni miettiessä, että mikähän koko mahtaisi olla passeli. Päädyin tekemään 8-vuotiaan ohjeella, sen verran ohjetta muokkasin että jätin hihat himppasen lyhyemmiksi kuin ohjeessa oli.
Pakko se on todeta, ohdake-kuvio oli jotenkin mukavampi kutoa kuin tämä, mutta makuasioitahan nämäkin ovat. Kaunis siitä kieltämättä tuli.
Lokakuu on mennyt erinäisiä kudontatöitä tehden, lähinnä sukkia tyyliin ”mallaapa tämä miesten kooksi”. Bloggaillut en niistä ole, mutta tästä on ihan pakko blogata.
Kuvissa on elämäni ensimmäinen itse tekemäni neulepusero. Ohje on yhdistelmä Rauman pitsineule-paidasta ja Novitan Ohdake-paidasta. Jo ennen syyslomaa mietin, että nyt voisi olla aika kokeilla luontuisiko neulepaidan tekeminen ja aikani ohjeita tutkittuani keräsin rohkeuteni ja tilasin mieleiseni langat.
Lankoina puserossa on Dropsin Karisma, väreinä kolibri ja valkoinen. Langat saapui passelisti reilu viikko sitten tiistaina, kun edessä oli parin tunnin junassa istuminen, Kudoin puseron M-koossa, vaikka olenkin S-kokoa, sillä käyttämäni lanka ei ollut suoraan ohjeeseen passeli. Hihojen ja helman pituuttahan oli helppo säätää kutoessa, hihojen pituus taas on S-koon mukaan tehty.
Ohdake-neulekaavion käänsin kutoessa toisin päin, sillä pusero on neulottu alhaalta ylös. Kaavion silmukan lisäyskohdissa kavensin aina silmukoita pois. Kaula-aukkoon tein pidemmän pätkän joustinta ja päättelin löysästi, jonka jälkeen taitoin sen kaksinkerroin ja ompelin nurjalle puolelle kiinni.
Kun olin saanut kainalosaumat ommeltua ja langat pääteltyä viimeistelin puseron liottamalla sitä kymmenisen minuuttia kädenlämpöisessä vedessä, johon lorautin pari ruokalusikallista pyykkietikkaa. Pusero kuivui tason päällä sen jälkeen kun olin pursitellut isoimmat vedet pois pyyhkeen sisällä.
Aivan mielettömän kiva kudottava ja aivan mahdottoman ihana omaan silmään! Nyt tekeillä tyttärentyttärelle Strömsö-pusero, katsotaan mitä siitä tulee kun lanka ei taaskaan ole ihan juuri se mitä pitäisi…
Nojatuolin uumenista 