Joulu se sieltä tulla jolkottaa ja mikäs, sen kunniaksi joulupaketteihin vielä muutamat Sulot.
Ja huom, minun nimeni on Emilia Vilén, siis Vileeeeen, ei Vilen. Muistaessa. Nämä on ihanan nopeita ja ajatusvapaita tehdä, itse asiassa toisen tein kavennuksia vaille valmiiksi töissä samalla kun kuuntelin ja keskustelin yhdessä parituntisessa tilaisuudessa.
Suosittelen siis niille, joille toimii nämä ad/hd-tekijän kutimet. Minä kun kuulun itsekin niihin, jotka tarvitsevat käsille tekemistä silloin kun on tarpeen saada muistijälkiä puhutuista asioista. Ohjekin näihin löytyy jo täältä blogista, kahtena eri versiona eli alkuperäisestä ohjeesta mukailtuna niin että pipo on hieman isompi kuin alkuperäisessä ohjeessa niin ympärykseltään kuin korkeudeltaankin ja sitten se vielä lähempänä alkuperäistä oleva mukailtu malli.
No mutta, nythän tämä on ihan räjähtänyt käsistä. Vilenit on siitä hauskoja tehdä, että oikeastaan sen kummemmin ei tarvitse ajatella MITÄÄN kutoessa. Ainoa osuus Vileneissä, josta en pidä on tupsut.
Jotenkin tupsujen pyörittely on aivan älyttömän tylsää puuhaa. Niinpä homma onkin mennyt vähän siihen, että tupsuttomia Vileneitä on valmiina useampi ennen kuin saan aikaiseksi ja teen liukuhihnatyönä useamman tupsun.
Sen verran olen vielä lisämuokannut ohjetta, että päädyin kutomaan pipot suoraan ohjeen mukaisella 108 aloitussilmukalla, mutta loppuosaan tein muutoksia.
Kun pipolla on mittaa kaikkiaan 20 cm aloitan kavennukset ihan Metsäsen ohjeiden mukaan, eli näin:
*2 nurjaa nurin yhteen, 2 o* ja toista *—* koko kerroksen. Sen jälkeen kudon 1n, 2o-joustinta 4 kerrosta jonka jälkeen teen seuraavan kavennuksen eli näin:
*nurja oikean kanssa oikein yhteen, 1 oikein* ja samoin jatkan kerroksen loppuun. Tämän jälkeen teen pelkkää oikeaa 5 kerrosta ja kuudennella kerroksella kudon joka kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen eli silmukkamäärä tippuu kaikkineen 40 silmukkaan.
Sitten kudon ihan vain oikeaa kaksi kerrosta, lanka poikki ja kaikkien silmukoiden läpi.
Tällä hetkellä omalle porukalle alkaa pipot olla valmiina joulupukkia varten, muutamalle tutulle lupasin vielä tehdä kun nyt kerran vauhtiin pääsin.
Yleensä tulee kudottua likipitäen kaikki neuleet 7-veljestä langalla, mutta nyt tuli parikin mutkaa matkaan. Ensimmäinen mutka oli se, että Novita muutti kerän kokoa ja niin. Minä en kyseisestä muutoksesta pidä yhtään, sillä jatkossa on sukkaparia varten ostettava kaksi kerää (200g) jolloin ns. jämälankaakin jää parista enemmän.
Toinen ongelma olikin sitten se, että sitä omaan silmään oikeaa väriä ei vain löytynyt, ei niin millään. Joten tuumasta toimeen ja verkkokauppoja selaamaan. Lankakauppa Snurresta löytyi sitten juuri sitä väriä mitä olin ajatellutkin, tosin tämä on hieman paksumpaa kuin 7 veljestä joten soveltamiseksi meni Minna Metsäsen ohje, jonka mukaan pipon ajattelin tehdä.
Puikkoina toimi 4 mm pyöröpuikot sekä 4 mm koivupuikot ja mallikerta oli ihan suunnattoman yksinkertainen eli 2 oikein, 2 nurin. Alkuun loin 120 silmukkaa sukkapuikoille, siirsin ne pyöröpuikoille ja lähdin kutomaan mallikertaa. N. 3 senttiä kudottuani kudoin kerroksen pelkkää oikeaa, siitä tuli taitekohta josta pipon reuna nousee ylös.
Taitekohdan jälkeen kutomista jatkettiinkin aloittamalla mallikerran kutominen kahdella nurjalla silmukalla. Kun pipon pituus oli hieman reilu 19cm tein ensimmäiset kavennukset. Kudoin 2 nurjaa nurin yhteen ja 2 oikein ja jatkoin samoin koko kerroksen läpi 120s -> 90s.
Tämän jälkeen kudoin neljä kerrosta 1 n, 2 o ja tein jälleen kavennuskerroksen kutomalla nurjan ja sitä seuraavan oikean oikein yhteen ja 1 oikean, samoin jatkoin koko kerroksen loppuun 90s -> 60s. Tämän jälkeen vaihdoin pyöröpuikon sukkapuikkoihin, kudoin oikeaa 6 kerrosta ja päätin tehdä vielä yhden kavennuskerroksen.
Kudoin aina neljännen ja viidennen silmukan oikein yhteen eli jokaiselle puikolle tuli 3 kavennusta 60 s -> 48 s. Kudoin oikeaa 4 kerrosta ja tein sen jälkeen vielä kerran kavennukset kutomalla joka kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen 48 s -> 36 s. Vielä pari kerrosta oikeaa, lanka poikki ja vedin sen kaikkien silmukoiden läpi.
Toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa jätin käänteen kiinnittämättä, sen verran hyvin oikea kerros kääntää reunan paikoilleen etten nähnyt sille tarvetta.
Lopuksi tein vielä luonnonvaaleasta langasta tupsun ja kiinnitin sen päälaelle. Aika jees, tosin hieman kellertävämpää lankaa kaipaisin tupsuun ja ehkä tuo pipo-osakin saisi olla hieman kellertävämmän vihreää.
Malli ei halunnut kasvojaan kokonaisuudessaan julkisuuteen…
Nojatuolin uumenista 