Karkkiteemalla jatketaan. Näiden sukkien nimeksi sopisi tosin yhtä hyvin ”mokasukat”, ”hermomeneesukat” tai ehkä jopa ”epäsovinnaisuudenäidit”. Olipa vääntöä ja kääntöä!

Tarkoitus oli tehdä kantapää jollain eri tekniikalla kuin normaalisti. Kokeilin diagonaalista. No enpä sitten millään ilveellä saanut siitä reiätöntä versiota aikaan joten purkuun. Yritin monien mainostamaa ihanaa ja helppoa tiimalasikantapäätä. Aivan sama tulos joten purkuun sekin.

Lopulta päädyin ihan perusvahvistettuun kantapäähän. Toinen varsinainen väännön aihe oli sitten raidat. Ne kun tahdoin ehdottomasti kulkemaan sukissa eri suuntiin. Toinen sukka oli valmistunut 55 silmukalla, alussa on valepalmikkoa ja raidat lähti kääntymään ihan tuosta vain.

Toisessa sukassa ei sitten lähtenytkään vaikka mietin, pohdin, käänsin ja väänsin. En halunnut missään nimessä minkäänlaista näkyvää kerroksen vaihtumiskohtaa taakse, joten lopulta päädyin niinkin villiin ratkaisuun, että tein valepalmikon 55 silmukalla ja kavensin sen jälkeen pois kaksi silmukkaa -> 53 ja kappas. Raidat kääntyi kuin itsestään oikeaan suuntaan.

Kieltämättä outo ratkaisu, mutta kun vähemmillä silmukoilla olevan kutoi löysemmin kuin isommalla silmukkamäärällä olevan niin kappas. Niistä tuli kuin tulikin samankokoiset.

Seiskaveikasta, simppelillä systeemillä. Mallikerta kumpaankin kääntöön alla.