Hoitsukat

Ja taas yhdet. Tämä Miia Immosen malli vei kyllä ihan mukanaan, sillä näitä on nyt tullut tehtyä kolmet ja valmiiksi mielessä pyörii ajatus siitä että niin, pitäisi tehdä tuollekin, ja tuolle, ja kyllä tuokin tällaiset tarvitsisi.

Nämä meni ystävälle, joka on tehnyt monipuolisesti sairaanhoitajan työtä jo vuosikymmeniä, aloittanut peruspuolelta ja monen mutkan, kokemuksen, lisäopintojen ja muiden kautta päätynyt nuorten psykiatriselle suljetulle toimien siellä edelleen ihan mielettömän kunnioitettavalla tavalla.

Tällä hetkellä puikoilla keikkuu lisukkeena parit kiukkikset, yhdet unikot ja hups, pari villatakkia sekä mekko. Että joo. Taidan näiden jälkeen palata tekniikkaan jossa ENSIN tehdään yhdet valmiiksi, ennen kuin aloitetaan uusia. Huoks.

Tapparat

Yhdelle ystävälle tulee tehtyä noin kerran vuoteen uudet tapparat ja tokihan niitä tehdään aina suorilta käsin kaksi paria. Tällä kertaa päädyin tekemään vielä toiseen sukkaan kaverin nimen ja syntymävuoden, eipä sitten tule tappelua muiden kanssa että kenen sukat on kyseessä.

Sakemannit II

Nämä sakemannit valmistui jo kotvanen sitten, mutta unohdin näiden bloggauksen. No, täältä tulee. Sukat on seiskaveikasta ja ne on toteutettu tikapuutekniikalla, näihin tein tassut taakse ja muokkailin hieman vielä koiran kasvoja enemmän mieleisekseni.

Koirat on peilikuvina joten neulekaavioitakin tein kaksi ja tässä ne olisi.

HoitSukat

Olen monesti ihaillut Miia Immosen hoitSukoita ja pakkohan se oli niitäkin kokeilla. Yllättäen tähän kokeiluun jäi jumiin ja nyt sukkia on tehtynä kaksi paria, kolmannet on jo aluillaan puikoilla. Hoitajaksi valitsin kaverin, jolla on injektioruisku kädessä ja hieman mallailin lisämittaa sydänkäyrälle omiini.

Hoitajan neulekaavion löytää mm. Pinterestistä, samoin sydänkäyrän kaavion joten niitä en tänne jaa. Sen verran nyt kuitenkin tietoa sukista, että ne on kudottu seiskaveikasta, aloituksessa oli 65 silmukkaa ja valepalmikon valmistuttua kavensin yhden silmukan pois.

Kun valkoista aluetta oli kudottuna 40 kerrosta aloitin takana kavennukset kymmenen kerroksen välein kaventaen aina kaksi silmukkaa pois kerralla. Viimeiset kavennukset tuli sitten jo sukan värialueelle niin että lopulta sukissa oli 56 silmukkaa.

Kova työhän näiden silmukoinnissa on, mutta on nämä silti todella mukavat tehdä.

Sakemannit

Tarkkasilmäisemmät huomaakin, että vasemmassa sukassa on pientä eroa koiran kasvoissa

Aloitukseen loin 60 silmukkaa ja tein niillä valepalmikkojoustinta pätkän. Lisäsin joustimen jälkeen 4 silmukkaa ja otin mukaan mustan langan tehden sillä tikapuusilmukat joka neljännen silmukan jälkeen. Varsien kuvioinnit tuli sukkiin peilikuvina, joten lähdin kutomaan neulekaavioiden mukaisia kuvioita varsiin.

Kuviointien valmistuttua kavensin pois 4 silmukkaa samalla kun päättelin tikapuulangan pois. Tein muutaman kerroksen valepalmikkoa nilkkaan ja kavensin sen jälkeen jälleen 4 silmukkaa pois.

Loppuosa sukasta syntyikin sitten ihan sillä peruskaavalla. Näistä tuli itseasiassa varsin kauniit omaan silmään, mutta toteanpa silti että koko takaosassa kulkevat tikapuut ei jotenkin tunnu itsestä nyt kivoilta. Niinpä puikoille on lähdössä sakemanni kakkoset, joihin tulee hieman muokkailua.

Kiukkupöllöperhe

Tänään taisi valmistua jo kymmenes pari kiukkupöllöistä. Nämä vain on niin mukavia ”ajatusnarikkaan”-kudottavia, ettei mitään rajaa. Josko vielä yhdet puikoille, sitten voisikin pitää taukoa näistä kavereista.

Neulekaavion näihin löydät täältä.

Sulosoinnut eli miten korjata virheensä

Ja näin pääsemme muokkaamaan aikaisempia mokiamme. Eli niin. Pikkupianistit pääsi uudelleen puikoille, mutta vain varren yläosastaan. Alunperinhän näissä meni nuotit nurinpäin, joten mikäs, ei kun uusiksi varsien yläosat. Yllättäen en tietenkään saanut alkuunkaan samantien aikaiseksi, vaan päätin antaa sukkien lojua aikansa laatikossa (lue unohdin ne) ja kaivoin ne viimeinkin eilen sieltä esiin kääntääkseni nuotit oikein päin.

Koska aiemmat nuotit oli tehty 64 silmukalla ja tällä kertaa olinkin *hups* piirtänyt nuottien kaavion 60 silmukalle, niin hiemanhan siinä oli sitten säätöä. Säätö on aina säätöä eikä tuo nyt niin kummoinen homma ollut.

Katkaisin sukan varren juuri tämän kaaviossa näkyvän nuottialueen alapuolelta ja lähdin kutomaan kuviointia oikein päin vartta ylös, ensin tosin kavensin valkoisella alueella pois 4 silmukkaa. Näissä sukissa se toimi ihan hyvin, sillä varsi oli aika reilu itselleni.

Joustimeksi tein hieman pidemmän pätkän valepalmikkoa ja päättelin sukat islantilaisella päättelyllä. Siihen löysin mainion ohjeen Piiamarialta. Nyt on nuotit oikein päin ja sukat käytössä.

Unikot

Pinkit 60 silmukalla, siniset 56 silmukalla

Pitkällisen ”opettele nyt se tikapuutekniikka”-hokemisen ja todella monesti toistetun ”no en tod”-vastauksen jälkeen kävi kuin kävikin niin, että päädyin sen opettelemaan. Itse asiassa, sehän on aivan sairaan helppo sen jälkeen kun hoksaa miten se tehdään. Opettelupäätöstä helpotti osaltaan sekin, että katsoin videon jossa tikapuusilmukat kudotaan oikein, joten saman kaavan mukaan tein itsekin.

Koska tikapuutekniikka olikin helppo, niin arvaahan sen. Unikoita alkoi pukata liki liukuhihnalta. DIYPROJECTS_FINNISH-blogista löytyi mainio kaavio kuvioon ja sen mukaan kudoinkin parit sukat, ensimmäiset 3,5 puikoilla ja toiset 4 puikoilla. Tämä taas johtui siitä, että oma käsialani on jokseenkin tiukahko, joten 3,5 puikoilla tuli aika napakka varsi.

4 puikoilla taas silmukat ei asettuneet mielestäni alkuunkaan nätisti ja jotenkin siinä vaiheessa alkoi jo sukan takaosan omaan silmään ”kummallinen” ulkonäkökin häiritä, joten päädyin piirtämään blogista ottamani ohjeen Knitbirdiin ja lisäämään siihen neljä silmukkaa ja sitä kautta hieman lisää kuviointia. Näin varren silmukkamäärä nousi 60 silmukkaan ja omaan silmään takaosasta tuli tasapainosemman näköinen. Samalla pystyin palaamaan takaisin 3,5 puikkoihin.

Siniset sukat oli ensimmäiset jotka tein ja ne tein 56 silmukan ohjeella, pinkeissä käytin 60 silmukan kaaviota. Pinkeissä sukissa kavensin ennen kantalappua pois 4 silmukkaa ja tein kantalapun tavalliseen tapaani. Kärjen kudoin 56 silmukalla sinisissä sukissa, pinkeissä tein kiilakavennuksia niin kauan, että silmukkamäärä oli 48 koska sukat tuli sippoiselle neidille.

Mukavat tehdä ja kuten sanoin, tikapuutekniikkakin osoittautui vallan helpoksi.

Ranga-villatakki

Nyt kun se steekkauskin vei ihan mukanaan, niin mikäs. Islantilaisia neuleita-kirjasta Ranga-villatakin ohje ja steekkauksen kautta voittoon. Näitä on todella mukava tehdä. Sen verran nyt tätä mallia 2 tehdessä opin, että en todellakaan tee keskialueen leikkausalueelle kolmea nurjaa isompaa leikkausaluetta, nyt tein 5 silmukan leikkausalueen ja olipa se vetoketjun laittelu kikkailua.

Toivottavasti on saajansa mieleen tämä.

Steekattu villatakki

Koska nälkä kasvaa syödessä, niin viiden villapuseron jälkeen oli ihan PAKKO kokeilla josko saisi itselleen villatakin aikaiseksi. Lankana jälleen Dropsin Lima, perusohjeena Strömsö-puseron malli isommalla mitoituksella, kaarrokkeen malli pitkältikin omasta päästä revitty.

Päädyin tekemään puseroa pitkältikin Strömsön koon XL mukaan, hihojen mitan tein itselleni passelisti koolle S. Tein sekä helmaan että hihansuihin 2o, 1n-joustinta mieleiseni pätkän jonka jälkeen tein hihansuihin ja helmaan kuvioinnin.

Sen verran sävelsin hihojen kanssa, että valmiissa hihassa oli lopussa 70 silmukkaa, joista siirsin 16 silmukkaa apulangalle. En siis päätellyt kainaloaukkoa, kuten ensimmäisessä paidassa, vaan olen siirtynyt käyttämään apulankaa ja kainaloiden silmukointia lopuksi. Tähän neuvoon törmäsin sattumalta Asevelikylässä-blogin päivityksessä.

Samaista apulangalle siirtämistä kaarrokeosaan siirtyessä hyödynsin puseron yläosassakin, mielestäni saan kainalot paljon siistimmiksi silmukoimalla kuin neulomalla ne jälkikäteen yhteen. Myös vartaloa lähdin tekemään Strömsö-ohjeen mukaan sillä erolla, että kudoin edessä keskellä aina kolme silmukkaa nurin. Niistä tuli steekkauksen kohta.

Yläosan kaarrokeosaan napsin kuviovinkkejä sieltä täältä ja lopulta sain kuin sainkin siitä mieleiseni. Kaarrokkeen kavennuskerrokset vaihtuivat vielä kutomisen aikana, mallikaaviossa ne on nyt eri kohdissa kuin työssäni tein. Tämä onkin sitten seuraava asia johon aion perehtyä, mutta hyvin tuo pieni muokkaus silti toimi ja takista tuli todella hyvä päälle.

Kaarrokeosan valmistuttua kudoin vielä 20 kerrosta 2o, 1n-joustinta ja päättelin työn löyhästi. Joustimen keskellä jatkui kolmen nurjan rivi, sillä vetoketju sai tässä takissa tulla ihan alhaalta ylös asti. Päättelin langat ja heitin takin likoamaan pyykkietikalla höystettyyn veteen pariksikymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen muotoilin sen kuivumaan telineelle, sillä luin jostain että neuleen ompelu koneella on helpompaa kun se on ensin muotoutunut ja pehminnyt sopivaksi.

Odottavan aika on pitkä….

Ja sitten oli edessä se veret seisauttava hetki. Tikkaus ja aukileikkaus. Tottakai alku meni säheltäessä, otin ja päräytin mustalla langalla siksakit molempiin suuntiin ja totesin, että kas. Se ei nyt ihan erotu se lanka tuosta ylä- saati alaosasta. Että niin. Koneeseen punainen lanka ja homma uusiksi. Ja sitten leikkaamaan…

Olin aivan varma, että tähän se homma nyt kosahtaa, mutta ei! Leikkaaminen onnistui hienosti ja kas. Aikani kauhusta kärsittyäni uskaltauduin hakemaan vetoketjunkin ja ompelemaan sen kiinni. Vetoketjun kohdistaminen kuvioiden kanssa oli oikeastaan se vaativin tehtävä, muuten homma oli helppoa kuin heinänteko.

Mikään kedon kaunein kukkanen tämä ei ole, mutta hei. Eka ikinä, joten ei tarvitse ollakaan. Itselle silti täydellinen!