Lissu

Peran jälkeen pääsi vuoroon Lissu, nämä kaksi viiniähän ehti pulputtaa kimpassa viikon-pari. Lissussa on erilaisia ylivuotisia marjoja pakkasen uumenista, mm. kolmisen kiloa mustikoita, puolisentoista kiloa karviaisia, reilu kilo vadelmia ja toki sitten ihan rusinoita ja neljä kiloa sokeria. Käymisainepakkaus oli tällä kertaa Prestolta.

Lissu kävi superkuivaksi, ominaispainomittarin lukema keikkui -15 paikkeilla kun käymistä pysäytin. Niinpä Lissu tarvitsi lisäsokeria pullotuksen yhteydessä, sitä lisäsin kaikkineen noin 4,5 dl. Lopullinen makeus oli nollan tienoilla ja maku vallan mainio.

Lissun alkoholiprosentiksi tuli reilu 16, joten ihan hirveällä innolla ei tätäkään parane juoda.

Raparperiviini eli Pera

Joskus ammoisina aikoina (on siitä jo yli 20 vuotta hyvinkin) harrastin enemmänkin kotiviinin valmistusta, milloin sitä tuli tehtyä omista marjoista, milloin valmispakkauksista. Sitten se harrastus vain jotenkin jäi, kun ei ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan lasten ollessa pieniä ja torpan täynnä menoa.

Aika monena vuonna olen tuskaillut oman pihan raparperipenkin tilaa, se kun tuottaa niin paljon raparperia ettei sitä määrää saa millään tuhottua sillä oikeasti. Määränsä silläkin kuinka paljon sitä raparperipiirakkaa jaksaa kesän aikana syödä. Tutut ja sukulaisetkaan sitä ei loputtomiin tarvitse, joten hei. Viiniksihän tuosta osan voisi tehdä.

Tuumasta toimeen. Kaivoin esiin kaikki kapineet joita muinaisesta harrastuksesta oli jäljellä ja totesin, että kappas. Oikeastaan kaikki muu on tallella paitsi käymisastia ja lappo. Hahaa! Eilen pyörähdin sitten hakemassa uuden käymisastian sekä käymispakkauksen ja eräänä lauantaiaamuna ukon lähdettyä töihin ryhdyin minäkin toimimaan.

Kumman hyvin ne viinin valmistuksen vaiheet on mieleen jäänyt, sillä pikainen käymispakkauksen ohjeen läpilukaisu sai kaiken palaamaan kirkkaana mieleen. Aivan! Noinhan se oli. Niinpä, tuolla tavallahan se meni.

Valmistusprojektihan ei ole rakettitiedettä, mutta ei se myöskään ole mikään pikatie valmiiseen viiniin. Kokoankin nyt tähän bloggaukseen koko viinisatsin valmistuksen työvaiheineen. Itse hyödynsin valmistuksessa sekä Lapon raparperiviiniohjetta että Karahvi käymisainepakkauksen ohjetta soveltaen sopivilta osin.

Päivä 1.

Tänään aloitin hommat hakemalla raparperipenkistä viitisen kiloa raparperin varsia. Pesin ja pätkin ne muutaman sentin mittaisiksi siiviläpussiin. Tämän jälkeen desinfioin käymisastian, kuumensin 5 litraa vettä kiehuvaksi ja heitin 4 kiloa sokeria viiniastian pohjalle. Sokeri sai liueta rauhassa sillä aikaa, kun siiviläpussissa olevat raparperit ja puoli kiloa rusinoita olivat kattilassa pehmiämässä.

Raparperit ja rusinat pehmitin keittämällä niitä n. 30 minuuttia jonka jälkeen siirsin siiviläpussin ja pehmitysnesteen käymisastiaan. Lisäsin kylmää vettä välillä sekoitellen ja mittaillen nesteen lämpötilaa, sillä se ei saa missään nimessä olla yli 30 asteista hiivan, pektolaasin ja hiivaravinteen lisäysvaiheessa.

Tässä kohtaa tulikin sitten pienimuotoinen ongelma. Koska sokerien liuotusvettä oli se viitisen litraa ja raprperimäskiäkin nesteineen liki 10 litraa oli käymisastiassa jo valmiiksi 15 litraa kuumaa tavaraa. Kylmää nestettä lisäsin niin, että kokonaismäärä oli 20 litraa joten hiphei. Nesteen lämpötila oli tässä vaiheessa hyvinkin likempänä 50 kuin edes 30 astetta. Ei auttanut muu, kuin heittää kansi toistaiseksi päälle ja odotella nesteen lämpötilan tippumista.

Lämpötilan laskettua alle 30 asteeseen (tähän meni muuten useita tunteja) lisäsin astiaan ravinteet, pektolaasin ja viinihiivan. Laitoin kannen tiiviisti päälle, hajulukon paikoilleen ja puolilleen vettä ja lopuksi sijoitin koko komeuden pesuhuoneen nurkkaan pölpöttelemään. Ilokseni voin todeta, että jo seuraavana aamuna kylppäristä kuului iloinen pulputus.

Pulinapönttö

Päivä 7

Liotin kaksi kiloa lisää sokeria pariin litraan kuumaa vettä ja kippasin komeuden sen jäähdyttyä viinipönttöön. Samalla lisäsin vettä niin, että pöntön kokonaismäärä oli 25 litraa.

Päivä 22

Mittailin viinin ominaispainomittarilla todettuani, että käyminen on hidastunut ihan onnettomaksi. Pöntöstä taisi tulla enää pulpautus parin minuutin välein, joten ilmeisesti hiivan ja ravinteiden kantokyky oli loppunut. No, eipä hätää. Ominaispainomittari näytti +15, eli suht makeaa joten otin ja maistoin ruokalusikalla pöntön sisältöä.

Ei todellakaan ollut liian makeaa, joten päätinkin että nyt on oikea aika pysäyttää käyminen. Parastahan tällä ominaispainomittarin lukemalla ja maulla oli se, että nyt viiniä ei tarvitsisi edes makeuttaa ennen pullotusta. Lappoamisvaiheessa voisi varoa ihan tosissaan pohjasakan pääsyä toiseen astiaan, mutta vanhasta muistista tiesin, että siitä ei ole mitään haittaakaan.

Lappoamisvaiheessa on hyvä saada pönttö korkeammalle kuin astia johon viini lapotaan. Alussa laposta tuli kirkasta nestettä, loppupuolella alkoi sitten sakkaakin siirtymään. Sakan määrää lisäsi toki vielä se, että puristelin siiviläpussin raparpereista isoimmat nesteet pönttöön. Nyt kokonaismäärä oli 23 litraa ja ajatuksena on, että lappoan vielä kirkastusvaiheen koittaessa viinin toiseen astiaan vähentäen näin sakan määrää.

Käymisen pysäyttäjän liotin lasilliseen kuumaa vettä, kippasin joukkoon ja ravistelin astiaa voimakkaasti ennen hajulukon uudelleen paikoilleen asettelua. Ravisteluahan tullaan tekemään useampaan kertaan päivittäin muutaman päivän ajan ennen kirkastamista.

Lappoamisen lomassa tein laskelmat viinin alkoholipitoisuuden suhteen ja kappas, siitähän tulikin aika tymäkkää tavaraa eli n. 16,5 prosenttista.

Laskukaava tälle on aika selkeä. 1 aste ominaispainomittarissa vastaa 2,5g sokeria eli sokeria oli kaikkineen jäänyt käymättä 1035g. Käymätön sokerimäärä vähennetään kokonaissokerimäärästä (tähän lasketaan mukaan myös rusinat) jonka jälkeen saatu tulos jaetaan kokonaisnestemäärällä. Laskukaava tässä tapauksessa on seuraavanlainen: 7500g-1035g:23l = 281g/l. 17g sokeria per litra tuottaa alkoholia yhden tilavuusprosentin verran joten lopuksi jaetaan 281:17=16,5%.

Päivä 24

Jälleen lappoamishommia. Ensin toiseen astiaan ja sen jälkeen lisäsin viiniin kirkasteet. Tässä vaiheessa viinipönttö sai jäädä nököttämään keittiön penkille. Seuraavaksihan edessä olisikin pullojen desinfiointi ja niin, pullotus.

Päivä 30

Ei vara venettä kaada. Pullot desinfioitu ja edessä pullotus. Jälkimakeutusta viini ei tarvinnut, joten päädyin vielä kerran siirtämään valmiin viinin astiasta toiseen varmistuakseni sen kirkkaudesta. Täydellisen kirkasta tästä viinistä ei tullut, sillä raparperi on kohtalaisen hajoavaa massaa käydessään, joten pientä sameutta viiniin jäi. Toki senkin olisi saanut pois jos olisi vielä suodatellut uudemman kerran mutta kun ei se makua häirinnyt, niin annoin olla.

Pullot sai luonnonkorkit ja kapsyylit, etiketit ei olleet vielä saapuneet postissa joten päädyin väliaikaissäilöntään sisätiloissa.

Päivä 32

Etikettien saavuttua oli aika kirjailla niihin tiedot ja liimailla ne pullojen kylkiin. Osa pulloista jää omaan käyttöön ja ne siirtyivät ilman etikettejä säilytykseen, mahdollisiksi lahjoiksi päätyviin pulloihin liimailin etiketit. Etiketithän oikenevat kunnolla kuivuessaan. Reilu kuukausi siihen meni, mutta mikäpä siinä.

Pullot kellariin kyljelleen ja kuukauden parin päästä viini on kypsynytkin jo passelisti. Käymisainepakkauksena Peralla oli Karahvi.