Pienten ihmisten villatakit

Jo jonkin aikaa olen miettinyt tekeväni kumpaisellekin lapsenlapselleni ensi talveksi villatakit ja pääsiäislomallahan oli hyvä aika aloittaa. Ensin kurvailin Lankamaailmaan hakemaan sopivia lankoja ja päädyin ostamaan kummankin takkeihin Viking Garnin Sportsraggia. Langassa oli hyvä värivalikoima ja lisäksi se tuntui mukavan pehmeältä käteen, joten ehkä se ei kutita.

Pikkumiehen villatakin lankoina toimii vihreä (533), luonnonvalkoinen (502) ja harmaa (513). Jostain kumman syystä koriin päätyi myös muutamat puikot, päätin ottaa kokeiluun KnitPron Cubicin pyöröpuikot jotka ovatkin aivan loistavat! Matkaan tarttui myös KnitPron Symfonie sukkapuikot sekä hupsista hei, aiemmin himoitsemani ChiaoGoon pyöröpuikot.

Pikkumies täytti nyt kesällä vuoden ja onneksi olin keväällä aloittaessani päättänyt tehdä villatakista hieman reiluhkon seuraavaa talvea ajatellen, sillä kappas. Projekti hieman venähti ja takki valmistuikin vasta nyt pukinkonttiin laitettavaksi. Onneksi pikkumies on hyvin hitakainen kasvamaan, joten luulenpa että takki toimii vielä ensi talvenakin.

Loin aloitukseen 122 silmukkaa ja kudoin 10 kerrosta 2o, 1n-joustinta jättäen etuosaan steekkauskohdan eli kaksi nurjaa silmukkaa. Joustimen jälkeen kavensin pari silmukkaa, sillä halusin saada miettimäni kuvioinnin osumaan symmetrisesti kummastakin reunastaan.

Kuvio on neljällä jaollinen

Kuvioinnin jälkeen kudoin pelkällä vihreällä niin, että takkiosa oli kaikkineen n. 23 senttiä pitkä. Koko matkan tein edessä kaksi nurjaa silmukkaa steekkausta varten. Hihojen aloitussilmukkamäärä oli 30 ja tein jälleen 10 kerrosta joustinta. Joustimen jälkeen tein ekat lisäykset langannostojen avulla ja jatkoin lisäyksiä joka kymmenennellä kerroksella kunnes hihassa oli 42 silmukkaa.

Vartalon ja hihojen valmistuttua oli aika siirtää kaikki samalle pyöröpuikolle, eli siirsin hihan alaosasta kaikkiaan kuusi silmukkaa, samoin vartalo-osan kainalon kohdalta, apulangalle ja siirsin hihan pyöröpuikolle. Kudoin seuraavan kainalon kohdalle, siirsin jälleen 6 silmukkaa apulangalle sekä hihan alaosasta että vartalo-osan kainalosta ja jatkoin kutomista.

Nyt koko työssä oli kaikkineen 180 oikeaa +2 nurjaa silmukkaa. Kaarrokkeen kuvio on kahdeksalla jaollinen, joten kudoin vielä pari kerrosta pelkällä pohjavärillä ja kavensin samalla tasaisin välimatkoin pois 4 silmukkaa 180->176. Ihastuin suunnattoman paljon Loki-villapuseron kaarrokkeeseen, mutta netistä löytämäni neulekaavio oli hieman turhan korkea pieneen villatakkiin, joten muokkailin siitä muutaman kerroksen pois ja samalla lisäsin vielä toisen ”ristirivin” yläosaan.

Kaarrokeosan valmistuttua kudoin muutaman kerroksen 2o, 1n-joustinta ja toisin kuin aiemmilla kerroilla päättelin silmukat normaalisti mutta löysemmin kuin yleensä. Tämän jälkeen otin ja asettelin villatakin odottamaan, sillä päätin aloittaa myös pikkuneidin villatakin.

Pikkuneidin, nyt ekaluokkalaisen, villatakin lankojen numeroita en tietenkään muistanut merkkailla ylös mihinkään, mutta luulenpa pohjavärin olleen 177. Malli on kirjan Islantilaisia neuleita Kria, isonsin kokoa lapselle sopivaksi ja tein aloitukseen 150 silmukkaa. Kudoin kymmenen kerrosta 2o, 2n-joustinta jonka jälkeen lähdin kutomaan mallikaavion mukaan alareunan kuviontia jonka jälkeen tein pelkällä pohjavärillä aina yläosan kuviointiin asti.

Hihojen aloitukseen loin 36 silmukkaa ja tein jälleen ohjeen mukaan kuvioinnit hihansuihin joustimen jälkeen. Lopuksi yhdistin osat ja tein kaarrokkeen ohjeen mukaan isommalla silmukkamäärällä. Kauluksen resoriksi valikoitui helmineule, jonka ohjeen kaivoin muistaakseni Novitan sivuilta.

Takin valmistuttua tulikin mieleen miljoona muuta juttua mitä piti tehdä ja niinpä neidinkin takki jäi odottamaan aikoja parempia ja vetoketjua. Ja kas. Nyt sain viimein aikaiseksi ja sain kuin sainkin steekkattua kummatkin kuntoon.

Aivan yhtä hurjaltahan se takkien aukileikkaaminen siksakkien jälkeen tuntui kuin aiemmillakin kerroilla, mutta niin vaan homma sujui ja villatakit päätyivät joulupukin lahjojen joukkoon.

Ranga-villatakki

Nyt kun se steekkauskin vei ihan mukanaan, niin mikäs. Islantilaisia neuleita-kirjasta Ranga-villatakin ohje ja steekkauksen kautta voittoon. Näitä on todella mukava tehdä. Sen verran nyt tätä mallia 2 tehdessä opin, että en todellakaan tee keskialueen leikkausalueelle kolmea nurjaa isompaa leikkausaluetta, nyt tein 5 silmukan leikkausalueen ja olipa se vetoketjun laittelu kikkailua.

Toivottavasti on saajansa mieleen tämä.

Steekattu villatakki

Koska nälkä kasvaa syödessä, niin viiden villapuseron jälkeen oli ihan PAKKO kokeilla josko saisi itselleen villatakin aikaiseksi. Lankana jälleen Dropsin Lima, perusohjeena Strömsö-puseron malli isommalla mitoituksella, kaarrokkeen malli pitkältikin omasta päästä revitty.

Päädyin tekemään puseroa pitkältikin Strömsön koon XL mukaan, hihojen mitan tein itselleni passelisti koolle S. Tein sekä helmaan että hihansuihin 2o, 1n-joustinta mieleiseni pätkän jonka jälkeen tein hihansuihin ja helmaan kuvioinnin.

Sen verran sävelsin hihojen kanssa, että valmiissa hihassa oli lopussa 70 silmukkaa, joista siirsin 16 silmukkaa apulangalle. En siis päätellyt kainaloaukkoa, kuten ensimmäisessä paidassa, vaan olen siirtynyt käyttämään apulankaa ja kainaloiden silmukointia lopuksi. Tähän neuvoon törmäsin sattumalta Asevelikylässä-blogin päivityksessä.

Samaista apulangalle siirtämistä kaarrokeosaan siirtyessä hyödynsin puseron yläosassakin, mielestäni saan kainalot paljon siistimmiksi silmukoimalla kuin neulomalla ne jälkikäteen yhteen. Myös vartaloa lähdin tekemään Strömsö-ohjeen mukaan sillä erolla, että kudoin edessä keskellä aina kolme silmukkaa nurin. Niistä tuli steekkauksen kohta.

Yläosan kaarrokeosaan napsin kuviovinkkejä sieltä täältä ja lopulta sain kuin sainkin siitä mieleiseni. Kaarrokkeen kavennuskerrokset vaihtuivat vielä kutomisen aikana, mallikaaviossa ne on nyt eri kohdissa kuin työssäni tein. Tämä onkin sitten seuraava asia johon aion perehtyä, mutta hyvin tuo pieni muokkaus silti toimi ja takista tuli todella hyvä päälle.

Kaarrokeosan valmistuttua kudoin vielä 20 kerrosta 2o, 1n-joustinta ja päättelin työn löyhästi. Joustimen keskellä jatkui kolmen nurjan rivi, sillä vetoketju sai tässä takissa tulla ihan alhaalta ylös asti. Päättelin langat ja heitin takin likoamaan pyykkietikalla höystettyyn veteen pariksikymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen muotoilin sen kuivumaan telineelle, sillä luin jostain että neuleen ompelu koneella on helpompaa kun se on ensin muotoutunut ja pehminnyt sopivaksi.

Odottavan aika on pitkä….

Ja sitten oli edessä se veret seisauttava hetki. Tikkaus ja aukileikkaus. Tottakai alku meni säheltäessä, otin ja päräytin mustalla langalla siksakit molempiin suuntiin ja totesin, että kas. Se ei nyt ihan erotu se lanka tuosta ylä- saati alaosasta. Että niin. Koneeseen punainen lanka ja homma uusiksi. Ja sitten leikkaamaan…

Olin aivan varma, että tähän se homma nyt kosahtaa, mutta ei! Leikkaaminen onnistui hienosti ja kas. Aikani kauhusta kärsittyäni uskaltauduin hakemaan vetoketjunkin ja ompelemaan sen kiinni. Vetoketjun kohdistaminen kuvioiden kanssa oli oikeastaan se vaativin tehtävä, muuten homma oli helppoa kuin heinänteko.

Mikään kedon kaunein kukkanen tämä ei ole, mutta hei. Eka ikinä, joten ei tarvitse ollakaan. Itselle silti täydellinen!