Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.
Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.
Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!
Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.
No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.
Välillä on kiva tehdä jotain ihan simppeleitä hommia, kuten nyt nämä sukat jotka tein itselleni ja tyttärelleni. Simppeliä raitaa ja vähän kirjaimia sekaan. Lankana seiskaveikka ja Housen Onni, puikot 3,5mm, silmukoita aloituksessa 52/54 ja joustimen jälkeen 56.
Olipa kivat kutoa ja Housen lanka on todella ihanan tuntuista kätösissä. Suosittelen.
Nyt kun tässä on joutunut tottumaan siihen, ettei pysty syömään pureskeltavaa ruokaa, niin pakkohan se on välillä kokeilla jotain ihan omaakin iänikuisten kaupan valmistuotteiden tilalle. Tomaatti on aina ollut ihan lempparikasvikseni ja ehkä juuri siksi tässä on tullut maisteltua useamman firman tomaattikeittoja, jotka toki on olleet hyviä, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla tusata soppaa ihan itse.
Voin kertoa. Sairaan hyvää! Vielä kun annokseen upotti muutaman fetakuution, leipäsiivun pilkottuna ja raejuustoa, niin johan oli taivaallista ja täyttävää. Suosittelen kokeilemaan! Hommahan alkoi tietysti tomaattien kalttaamisella, itselläni oli n. 1,3kg kypsiä terttutomaatteja. Mitä kypsempi niin sen parempi, näin väitän.
Kalttaaminen taas on yksi maailman simppeleimmistä hommista, ristiviilto tomaatin kärkeen, hetkeksi kiehuvaan veteen ja kun kuori alkaa irrota viiltokohdan vierestä niin tomaatit ylös vedestä. Sitten vain kiskotaan kuoret irti, monesti ne lähtee ihan puhtaasti sormilla, mutta voihan siinä halutessaan käyttää vaikka veitsen syrjääkin apuna.
Tässäpä vielä ohjeen ainekset, jos joku haluaa kokeilla.
10 kypsää terttutomaattia 200g sipulikuutioita 3 valkosipulinkynttä 2 kanaliemikuutiota 0,7l vettä 2-3rkl tomaattipyrettä 2rkl sokeria 1tl suolaa silputtua tuoretta basilikaa useampi pyöräytys himalajansuolamyllystä useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä 5 siivua paahtoleipää
Lorautin pataan tilkan oliiviöljyä ja pyörittelin sipulikuutioita ja valkosipulimurskaa padassa, samalla pilkoin tomaatit pienemmiksi poistaen samalla karaosat niistä.
Sipulien pehmittyä ja saatua hieman kullansävyä kylkeensä lisäsin pataan pari kanaliemikuutiota, tomaatit ja niiden leikkaamisessa laudalle tiristyneen mehun sekä vettä. Pilkoin tuoreen basilikan pieneksi silpuksi, nakkasin sen sekaan lisäten samalla suolaa ja sokeria, ja pyöräytinpä joukkoon vielä himalajansuolaa ja roasted garlic and pepper-mausteseosta.
Viimeiseksi kaivoin esiin paahtoleipää, leikkasin kuoriosat siivuista pois ja laitoin ne hieman pienempinä paloina pataan. Kansi päälle, levy niin pienelle että soppa edelleen kiehui ja muihin puuhiin. Välillä toki kävin uteliaana hämmentelemässä ja nuuhkimassa ja ai että, mitkä tuoksut padasta tulikaan!
Sopan poristua pari tuntia kaivoin esiin sauvasekoittimen ja vedin sopan sileäksi kattilassa. Makustelin, lisäsin vähän mustapippurirouhetta ja himalajansuolaa ja makustelin uudelleen. Poikakin siihen tuli lusikkansa kanssa hääräämään ja hieman siinä kimpassa arvoimme, että heitämmekö sekaan vielä tuorejuustoa vai emme, ja niinhän siinä kävi, että jääkaapista löytyneen valkosipulituorejuustonkin loput päätyi soppaan.
Tässä saikkua pitäessä onkin tullut valmistauduttua talveen. Ja jouluun. Laskin äkkiseltään, että tässä meidän lähisuvussa on kaikkineen 7 miessukupuolen edustajaa ja naisia onkin sitten, kappas kehveli, likemmäs 15. Eipä ihme, että naissukupuoli rulaa tässä suvussa.
Ja naisillehan on aina kiva sitten tehdä jotain naisellista, miessukupuolen edustajille ei taitaisi ihan naiselliset tumput joulupaketissa tipahtaa. Heille pitää tietysti tehdä ennemmin harrikkaa, kiakkoa, lonkkua, jallua ja vaikka jekkua, mutta unikoita. Uskalla edes kokeilla millaisen vastaanoton ne saisi.
Joten mikäs. Joulupukin pikkuapulainen nyt sitten häärää täällä. Näissä on lankana seiskaveikka, joustin on perus 2o, 2n ja sitä on kaikkineen 20 kerrosta 52 silmukalla tehtynä. Joustimen jälkeen olen lisännyt tasaisesti 4 silmukkaa ->56 ja näillä sitten tehnyt kirjoneuleosan.
Peukkuaukkoa ennen kudon aina 18 kerrosta, peukkua varten varaan 7 silmukkaa ja nauhakavennukset olen aloittanut aina kirjoneulekaavion kerroksella 52. Piruuksissani punnitsin tumppuihin menevät lankamäärätkin. Pääväriä menee yhteen pariin n.70g ja pohjaväriä n. 30g. Näihin saa mukavasti kadotettua vajaita keriä.
Minkäs sille rakkaudelle voi. Nämä sukat oli hieman sellaiset ”jos nyt vähän jotain kutoisi”, joten päädyin kutomaan ihan perussukkaa ilman sen kummempia krumeluureja. Kutoa kun voi silloinkin, kun pitää kuunnella ja keskittyä esim kokouksessa. Vasta näiden valmistuttua aloin miettiä, että pitäisikö kuitenkin silmukoida varteen joku kuva.
Aika suklaisethan nämä värit omaan silmään on, mutta jotenkin päädyin kuitenkin Mikkiin ja Minniin, niiden kohdalla kun osui Pinterestistä todella kiva ristipistokuvio silmiin. Kuvion on tehnyt Silvana Rodrigues Bordados ja ajatuksena on ollut kirjailla nämä samalle pohjalle, mutta minäpä otin ja nakkasin Minnin toiseen sukkaan ja Mikin rakastuneena hempeilemään Minniä kohti.
Suukot jätin Mikin naamasta pois, sydämiäkin päätin tehdä nihkeämmin, mutta silti. Tulihan niistä aika rakkauden täyteiset…
Kun niitä on riittävän pitkään toivonut, niin pakkohan niitä on lähteä sitten tekemään. Nämä siis toivelahjana jallufanille.
Lankana 7-veljestä, kuvio silmukoitu päälle. Kuvion löysin Pinterestistä, taisin käyttää hakuna ihan simppelisti hakusanaa ”jallusukat”. Tai ehkä Jaloviina. No, oli miten oli. Tulipa tehtyä.
Harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen… Olen todella pitkään ihaillut näitä kutomalla tehtyjä consseja, toisin sanoen Reaverseja. Ohjeet ovat Rea Järvenpään käsialaa ja ne saa maksullisina Raverlysta. Olen hyödyntänyt molempia Rean ohjeita näissä. Toisin sanoen halusin tehdä pohja-osan virkkaamalla, mutta olin jo siinä vaiheessa hankkinut Star Edition-ohjeen, joten ostin lisäksi vielä Slipper Socks-ohjeen
Toisaalta hyvä niin, Star Edition-ohje on kieltämättä vielä selkeämpi kuvitukseltaan kuin Slipper Socks, joten hyötyä niistä molemmista on ollut. Kuten aina kun lähtee tekemään jotain itselle uutta, niin pientä käynnistysyskää näiden kanssa oli. Käsialani kun on virkatessa törkeän kireä, niin tottahan ensimmäiset pohjat jotka virkkasin jäivät ihan nysäkokoisiksi.
Päädyinkin testaamaan erikokoisia koukkuja ja eripaksuisia lankoja, varsinaisena lankanahan näissä on seiskaveikka. Lopputulemana on se, että nyt pohjat luontuu näppärästi, sillä olen niitä virkkaillut valmiiksi aina välillä kun kutominen on alkanut tuntua puulta ja vähitellen pohjat onnistuu oikeassa koossa siitä seiskaveikastakin. Mutta niin, asiaan.
Nämähän on aika isotöiset, koska sukkaosat ja pohjat tehdään erikseen, lisäksi vielä nauhakujan lipareet kudotaan jälkikäteen samoin kuin virkkaillaan valkoiset koristenauhaosat ja ehkäpä jopa ne nauhat, jotka tossuihin tulee. Tai no, voihan ne olla keltaisetkin kuten perheemme Ipa-fanille tekemissäni versioissa.
Lopuksi kaikki osat yhdistetään käsin ompelemalla, joten hommaa näissä on mutta toisaalta, jos yksi työvaihe alkaa tympiä, niin voi välillä tehdä toista joten vaihtelua näissä ainakin on.
Näiden Ipa-conssien pohjat on virkattu paksummalla langalla, eli Prismasta käteeni osuneella Housen neulelangalla (50% akryyli, 25% alpakka, 25% villa), jonka puikkosuositus on 5-6. Virkkuukoukkuni oli 4mm ja virkkasin nämä aika kireällä käsialalla, sitäkin olen nyt tässä mallaillut tekemisen lomassa. Mitään tietoa tämän langan kestävyydestä nyt ei vielä ole, mutta eiköhän se käytössä selviä sekin.
Vaikka Rean ohje onkin yksityiskohtainen ja hyvä, niin jostain kumman syystä en vain tahdo saada kärjen päälliosasta mieleistäni, joten nyt kokeilussa on ollut kärkiosan virkkaaminen irrallaan ja liittäminen pohjaosaan tehostevärin kanssa samalla kertaa. Nyt valmisteilla olevissa Tapparafanipojan tossuissa tätä testasin ja ainakin vaikuttaisi toimivan.
Ajatuksena on saada kaikille kiakkoa seuraaville lapsosilleni sekä lapsenlapsille tällaiset joulupaketteihin, joten sarjatuotannoksihan tämä meni. Onneksi Ipa-versioita ei tarvinne tehdä kuin nuo yhdet, jos nyt sitten ne talon kaksi muuta Ipa-fania ei yhtäkkiä innostu juuri näistä väreistä, mutta epäilen. Me muut olemme Tappara-faneja, joten nyt on itselle töihin sisätossuiksi yhdet valmiina, samoin pienimmälle lapsenlapselle sinne joulupakettiin.
Vielä pitäisi tehdä kahdelle Tapparaa fanittavalle aikuiselle pojalle + yhdelle aikuiselle naiselle sekä sille kouluikään ehtineelle lapsenlapselle joulupaketteihin näitä ja noille kahdelle ei-niin-kiakkoa-seuraavalle teen sitten jollain muulla värimaailmalla. Onneksi sinne jouluun on vielä aikaa…
Loman alkajaisiksi on yllättäen tullut, kappas, kudottua sukkia. Toiset tuli kudottua aika pitkälti autossa istuessa ja jonottaessa poliisin lupapalveluun, siihen kun kului yllättävän paljon aikaa. Silmukoinnit toki tuli tehtyä kotona.
Molemmat jälleen kerran looppaamalla seiskaveikasta, silmukointikuviot löytyy Ipa-sukkiin kuten Adidaksiinkin jo täältä blogista.
Innostuin tuossa kokeilemaan leivän tekemistä airfryerissa ja ensimmäisen kokeiltuani totesin kapineen toimivaksi siihenkin puuhaan. Se ensimmäinen jäi tosin aika matalaksi, koska puolitin taikinan epäillen airfryerin kulhon korkeuden tulevan muuten vastaan. No eipä tullut, joten nyt kokeilut jatkuukin sitten puolen litran taikinalla.
Haeskelin aikani jonkun pehmeän leivän ohjetta ja kappas, silmiin osui kaurainen leipä Mytastefi-sivulta. Sitäpä siis testaamaan. Sen verran taikina muuttui omien käpälieni alla, että vehnäjauhoja ei mennyt alkuperäisessä ohjeessa ollutta määrää ja korvasin öljyn juoksevalla leivontamargariinilla, joka tosin oli rapsiöljypohjaista.
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 rkl hunajaa
2,5 dl kaurahiutaleita
Sekoittelin nämä kulhossa keskenään ja annoin seistä kymmenisen minuuttia turpoamassa. Sen jälkeen taikinan teko pääsi loppusuoralle.
2 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
n. 0,5 dl leivontamargariinia
En vaivannut taikinaa kuin sen verran, että sain siitä sopivan tasaista ja käteen passelin tuntuista. Tämän jälkeen nakkasin koko komeuden airfryerin vuokaan nousemaan, airfryeriin asteiksi 40 ja aikaa 10 minuuttia.
Mukavastihan se siellä nousi ja nostatusajan päätyttyä veivasin lämpötilaksi 160 astetta. Aikaa laitoin 30 minuuttia. Parinkymmenen minuutin päästä kävin tekemässä välikurkkauksen ja leipä oli noussut todella komeaksi pullukaksi, olipa se ottanut jo hyvin väriäkin. Ääni siinä oli jo kohtuullisen kumea pohjasta koputellessa, joten laskin lämpötilan 150 asteeseen loppupaiston ajaksi.
Leipä päätyi liinan alle jäähtymään, jolloin kuorikin pehmeni mukavasti. Aivan ihanan pehmeää ja hyvää leipää tuli!
Nojatuolin uumenista 