Nilkkasukkia

Mahdottomaksi on touhu mennyt näiden lankakerän loppujen kanssa ja mahdottomaksi se on mennyt myös näiden Marimekko-sukkien kanssa. Sen verran monet näitä on nyt tullut tehtyä, että hupsista hei, kaavio alkaa olla syöpyneenä muistiin. Niinpä tänäänkin tuli linja-automatkalla kudottua toinen sukka kärkikavennuksia lukuunottamatta valmiiksi, toisen parin olinkin saanut jo aamusella pääteltyä.

Oma käsialanihan on tätä nykyä jokseenkin kireää, joten turha edes kuvitella että voisin tehdä sääriosia sukkiin 48 silmukalla. Jalkaterässä tuo silmukkamäärä usein toimii, joten nämä nilkkurit onkin nyt tehty kokonaan DIYbyAnnin ruutukaaviolla.

Pitkävartisempia sukkia varten olen jo aiemmin tehnyt 56 silmukan ruutukaavion lisäämällä sukkiin yhdet kirjaimet joka kerrokselle. Niissä teen useimmiten myös kärkiosan 56 silmukalla, sillä jotenkin tuntuu että ne passaavat paremmin etenkin jos välissä tahtoo pitää sukkaa.

Tänä jouluna taidan miinoittaa kaikkien lasteni joulupaketit Marimekoilla, johan sellaiset päätyi miniälle ja pojalle häälahjaksikin…

Kuplasukat

7-veljestä langasta

Silmiini osui Kodinkuvalehden kuva ja pakkohan se artikkelikin oli lukaista, kuvassa näkynyt neule kun oli omaan silmään hauskan näköinen. Neule oli tehty avoimena neuleena, mutta kotvan kuuklailin ja kappas, onhan samalla neuleella tehnyt monet myös sukkia. Ei kun testaamaan!

Kuplaneule on jaollinen neljällä ja ensin olin aikeissa kutoa sukan varren 56 silmukalla, mutta muutaman kuplakerroksen tehtyäni totesin että kyseinen neule on paljon periksiantavampaa kuin tavallinen neule. Purin pois ja teinkin nämä 52 silmukalla ja edelleen näiden varsi on varmasti hyvän kokoinen reilupohkeisemmallekin.

Kuplaneuleen idea on seuraava; kudotaan ihan perusneuletta vähintään 3 kerrosta, itse kudoin viisi, jonka jälkeen on vuorossa silmukoiden ”tiputtelukerros”. Tiputtelukerroksella kudotaan 3 silmukkaa jonka jälkeen pujotetaan puikon kärki neljännen silmukan ensimmäisen kerroksen silmukkaan ja kudotaan silmukka siitä. Tämän jälkeen vasemmalla oleva silmukka, se ekasta kerroksesta kudottu, pudotetaan pois.

Silmukka purkaa sinne ekalle kerrokselle asti, jolloin muodostuu ”kupla”. Jatketaan koko kerros samalla kaavalla jonka jälkeen jatketaan ihan tavallisesti kutomista valitun kerrosmäärän ajan. Itse päätin tehdä sukan varren kahdella värillä joten värinvaihto tapahtui juuri tällä tiputtelukerroksella. Jälleen viisi kerrosta tiputtelukerrokseen käytetyllä värillä, langanvaihto ja tiputtelukerros.

Ainoa missä sai olla tarkkana oli tiputtelukerroksen silmukoiden kohta. Kun ekalla tiputtelukerralla tiputin ensimmäisenä neljännen silmukan, niin toisella tiputtelukerroksella aloitinkin tiputtelut toisesta silmukasta jolloin kuplien keskiosat osuivat aina lomittain.

Näihin voisi hyvin käyttää myös ohuempiakin lankoja, itse tein 7-veljestä langasta joka tuntui ehkä hieman liian paksulta varsiosaan. Toisaalta, onpa ainakin superlämpimät varret. Nämä olivat todella nopeat ja helpot tehdä, suosittelen kokeilemaan!

Lakupekat

Aloitukseen tein valkoisella 64 silmukkaa 7-veljestä langalla ja kudoin 10 kerrosta 2o, 2n-joustinta. Kudoin vielä yhden kerroksen aina-oikein valkoisella ja vaihdoin langan punaiseen. Punaisella kudoin kaaviosta poiketen 2 kerrosta oikeaa ja lähdin sen jälkeen tekemään lakupalikkakuviota mustalla ja valkoisella langalla varren yläosaan.

Lakupalikkakuvion jälkeenkin tein kaksi kerrosta punaisella, jonka jälkeen aloitin mustavalkoisen palkkikuvioinnin kutomalla vuoroin kaksi valkoista ja kaksi mustaa silmukkaa. Palkkien korkeutta voi itse säädellä, mallisukissa niiden korkeus on 8 kerrosta.

Palkkien jälkeen kudoin 4 kerrosta valkoisella, jonka jälkeen aloitetin lakupekkakuvioinnin. Lakupekkojen suut jätin kutomatta, ne silmukoin punaisella sukkien valmistuttua. Kuvio on 16 silmukalla jaollinen, lakupekkaan menee 15 silmukkaa ja jokaisen lakupekan väliin jää yksi valkoinen silmukka.

Kuvion valmistuttua kudoin 6 kerrosta valkoisella kaventaen samalla joka kolmannella kerroksella takaa pois 2 silmukkaa (yhteensä 4) ja lähdin tekemään uudelleen kaavion kerroksia 7-11 ylhäältä alas, tosin niin että mustille palkeille tuli korkeutta jälleen se 8 kerrosta.

Punaisen raidan jälkeen tein vielä kerroksen pelkällä valkoisella niin, että lähdin siitä tekemään kantalappua. Kantalapun ja sen kavennusten valmistuttua lähdin kutomaan uudelleen kaavion kerroksia 2-11 tehden samalla kiilakavennuksia kantapäässä. Kantapään kavennuksia jatkoin niin kauan, että lopullinen silmukkamäärä oli 56.

Mustien palkkien korkeudeksi tuli jälleen 8 kerrosta ja jalkapöydän päälle tein vielä kuvioinnin kaavion riveiltä 2-6. Ennen kärkikavennuksia tein vielä kaavion kerrokset 7-11 ylhäältä alas ja palkeille korkeutta 8 kerrosta. Kärkeen tuli sädekavennus ja viimeiseksi silmukoin vielä hahmoille suut paikoilleen.

Lissu

Peran jälkeen pääsi vuoroon Lissu, nämä kaksi viiniähän ehti pulputtaa kimpassa viikon-pari. Lissussa on erilaisia ylivuotisia marjoja pakkasen uumenista, mm. kolmisen kiloa mustikoita, puolisentoista kiloa karviaisia, reilu kilo vadelmia ja toki sitten ihan rusinoita ja neljä kiloa sokeria. Käymisainepakkaus oli tällä kertaa Prestolta.

Lissu kävi superkuivaksi, ominaispainomittarin lukema keikkui -15 paikkeilla kun käymistä pysäytin. Niinpä Lissu tarvitsi lisäsokeria pullotuksen yhteydessä, sitä lisäsin kaikkineen noin 4,5 dl. Lopullinen makeus oli nollan tienoilla ja maku vallan mainio.

Lissun alkoholiprosentiksi tuli reilu 16, joten ihan hirveällä innolla ei tätäkään parane juoda.

Raparperiviini eli Pera

Joskus ammoisina aikoina (on siitä jo yli 20 vuotta hyvinkin) harrastin enemmänkin kotiviinin valmistusta, milloin sitä tuli tehtyä omista marjoista, milloin valmispakkauksista. Sitten se harrastus vain jotenkin jäi, kun ei ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan lasten ollessa pieniä ja torpan täynnä menoa.

Aika monena vuonna olen tuskaillut oman pihan raparperipenkin tilaa, se kun tuottaa niin paljon raparperia ettei sitä määrää saa millään tuhottua sillä oikeasti. Määränsä silläkin kuinka paljon sitä raparperipiirakkaa jaksaa kesän aikana syödä. Tutut ja sukulaisetkaan sitä ei loputtomiin tarvitse, joten hei. Viiniksihän tuosta osan voisi tehdä.

Tuumasta toimeen. Kaivoin esiin kaikki kapineet joita muinaisesta harrastuksesta oli jäljellä ja totesin, että kappas. Oikeastaan kaikki muu on tallella paitsi käymisastia ja lappo. Hahaa! Eilen pyörähdin sitten hakemassa uuden käymisastian sekä käymispakkauksen ja eräänä lauantaiaamuna ukon lähdettyä töihin ryhdyin minäkin toimimaan.

Kumman hyvin ne viinin valmistuksen vaiheet on mieleen jäänyt, sillä pikainen käymispakkauksen ohjeen läpilukaisu sai kaiken palaamaan kirkkaana mieleen. Aivan! Noinhan se oli. Niinpä, tuolla tavallahan se meni.

Valmistusprojektihan ei ole rakettitiedettä, mutta ei se myöskään ole mikään pikatie valmiiseen viiniin. Kokoankin nyt tähän bloggaukseen koko viinisatsin valmistuksen työvaiheineen. Itse hyödynsin valmistuksessa sekä Lapon raparperiviiniohjetta että Karahvi käymisainepakkauksen ohjetta soveltaen sopivilta osin.

Päivä 1.

Tänään aloitin hommat hakemalla raparperipenkistä viitisen kiloa raparperin varsia. Pesin ja pätkin ne muutaman sentin mittaisiksi siiviläpussiin. Tämän jälkeen desinfioin käymisastian, kuumensin 5 litraa vettä kiehuvaksi ja heitin 4 kiloa sokeria viiniastian pohjalle. Sokeri sai liueta rauhassa sillä aikaa, kun siiviläpussissa olevat raparperit ja puoli kiloa rusinoita olivat kattilassa pehmiämässä.

Raparperit ja rusinat pehmitin keittämällä niitä n. 30 minuuttia jonka jälkeen siirsin siiviläpussin ja pehmitysnesteen käymisastiaan. Lisäsin kylmää vettä välillä sekoitellen ja mittaillen nesteen lämpötilaa, sillä se ei saa missään nimessä olla yli 30 asteista hiivan, pektolaasin ja hiivaravinteen lisäysvaiheessa.

Tässä kohtaa tulikin sitten pienimuotoinen ongelma. Koska sokerien liuotusvettä oli se viitisen litraa ja raprperimäskiäkin nesteineen liki 10 litraa oli käymisastiassa jo valmiiksi 15 litraa kuumaa tavaraa. Kylmää nestettä lisäsin niin, että kokonaismäärä oli 20 litraa joten hiphei. Nesteen lämpötila oli tässä vaiheessa hyvinkin likempänä 50 kuin edes 30 astetta. Ei auttanut muu, kuin heittää kansi toistaiseksi päälle ja odotella nesteen lämpötilan tippumista.

Lämpötilan laskettua alle 30 asteeseen (tähän meni muuten useita tunteja) lisäsin astiaan ravinteet, pektolaasin ja viinihiivan. Laitoin kannen tiiviisti päälle, hajulukon paikoilleen ja puolilleen vettä ja lopuksi sijoitin koko komeuden pesuhuoneen nurkkaan pölpöttelemään. Ilokseni voin todeta, että jo seuraavana aamuna kylppäristä kuului iloinen pulputus.

Pulinapönttö

Päivä 7

Liotin kaksi kiloa lisää sokeria pariin litraan kuumaa vettä ja kippasin komeuden sen jäähdyttyä viinipönttöön. Samalla lisäsin vettä niin, että pöntön kokonaismäärä oli 25 litraa.

Päivä 22

Mittailin viinin ominaispainomittarilla todettuani, että käyminen on hidastunut ihan onnettomaksi. Pöntöstä taisi tulla enää pulpautus parin minuutin välein, joten ilmeisesti hiivan ja ravinteiden kantokyky oli loppunut. No, eipä hätää. Ominaispainomittari näytti +15, eli suht makeaa joten otin ja maistoin ruokalusikalla pöntön sisältöä.

Ei todellakaan ollut liian makeaa, joten päätinkin että nyt on oikea aika pysäyttää käyminen. Parastahan tällä ominaispainomittarin lukemalla ja maulla oli se, että nyt viiniä ei tarvitsisi edes makeuttaa ennen pullotusta. Lappoamisvaiheessa voisi varoa ihan tosissaan pohjasakan pääsyä toiseen astiaan, mutta vanhasta muistista tiesin, että siitä ei ole mitään haittaakaan.

Lappoamisvaiheessa on hyvä saada pönttö korkeammalle kuin astia johon viini lapotaan. Alussa laposta tuli kirkasta nestettä, loppupuolella alkoi sitten sakkaakin siirtymään. Sakan määrää lisäsi toki vielä se, että puristelin siiviläpussin raparpereista isoimmat nesteet pönttöön. Nyt kokonaismäärä oli 23 litraa ja ajatuksena on, että lappoan vielä kirkastusvaiheen koittaessa viinin toiseen astiaan vähentäen näin sakan määrää.

Käymisen pysäyttäjän liotin lasilliseen kuumaa vettä, kippasin joukkoon ja ravistelin astiaa voimakkaasti ennen hajulukon uudelleen paikoilleen asettelua. Ravisteluahan tullaan tekemään useampaan kertaan päivittäin muutaman päivän ajan ennen kirkastamista.

Lappoamisen lomassa tein laskelmat viinin alkoholipitoisuuden suhteen ja kappas, siitähän tulikin aika tymäkkää tavaraa eli n. 16,5 prosenttista.

Laskukaava tälle on aika selkeä. 1 aste ominaispainomittarissa vastaa 2,5g sokeria eli sokeria oli kaikkineen jäänyt käymättä 1035g. Käymätön sokerimäärä vähennetään kokonaissokerimäärästä (tähän lasketaan mukaan myös rusinat) jonka jälkeen saatu tulos jaetaan kokonaisnestemäärällä. Laskukaava tässä tapauksessa on seuraavanlainen: 7500g-1035g:23l = 281g/l. 17g sokeria per litra tuottaa alkoholia yhden tilavuusprosentin verran joten lopuksi jaetaan 281:17=16,5%.

Päivä 24

Jälleen lappoamishommia. Ensin toiseen astiaan ja sen jälkeen lisäsin viiniin kirkasteet. Tässä vaiheessa viinipönttö sai jäädä nököttämään keittiön penkille. Seuraavaksihan edessä olisikin pullojen desinfiointi ja niin, pullotus.

Päivä 30

Ei vara venettä kaada. Pullot desinfioitu ja edessä pullotus. Jälkimakeutusta viini ei tarvinnut, joten päädyin vielä kerran siirtämään valmiin viinin astiasta toiseen varmistuakseni sen kirkkaudesta. Täydellisen kirkasta tästä viinistä ei tullut, sillä raparperi on kohtalaisen hajoavaa massaa käydessään, joten pientä sameutta viiniin jäi. Toki senkin olisi saanut pois jos olisi vielä suodatellut uudemman kerran mutta kun ei se makua häirinnyt, niin annoin olla.

Pullot sai luonnonkorkit ja kapsyylit, etiketit ei olleet vielä saapuneet postissa joten päädyin väliaikaissäilöntään sisätiloissa.

Päivä 32

Etikettien saavuttua oli aika kirjailla niihin tiedot ja liimailla ne pullojen kylkiin. Osa pulloista jää omaan käyttöön ja ne siirtyivät ilman etikettejä säilytykseen, mahdollisiksi lahjoiksi päätyviin pulloihin liimailin etiketit. Etiketithän oikenevat kunnolla kuivuessaan. Reilu kuukausi siihen meni, mutta mikäpä siinä.

Pullot kellariin kyljelleen ja kuukauden parin päästä viini on kypsynytkin jo passelisti. Käymisainepakkauksena Peralla oli Karahvi.

Marimekot twistillä

Perusmarimekot päätyi langan loppujen tuhlailuun. Nämä tein ihan itselleni ”välityönä”, sillä parit Hoitsukat on nyt silmukointivaiheessa mutta kuten jokainen silmukointia harrastava tietää niin se homma on hidasta kuin mikä välillä.

Kermitit

Olihan siinä silmukoitavaa, mutta hauskat tuli! Näiden varsinainen sukkaosa on tehty Hoitsukat-sukkien silmukkamäärillä ja kavennuksilla, malli kuvaan löytyi Pinterestistä. Seiskaveikasta.

Liverpool fanisukat

Vielä kostutusta ja muotoilua odottamassa

Mies on intohimoinen Liverpoolin fani ja jo pitkään tuo on vinkkaillut aika-ajoin, että olisipa hienoa saada kyseisen joukkueen logolla olevat villasukat. Toki saattaa olla sikamaisen törkeää muokkailla logoa mieleisekseen, mutta kun. Tottakai tämä halusi laittaa roihut kummallekin puolelle lintua, joten. Knitbird auki ja piirtämään.

Päädyin kerrankin tekemään ihan perinteistä 2o, 2n-joustinta, joten aloitin 64 silmukalla. Kudoin joustinta 10 kerrosta, jonka jälkeen kudoin yhden kerroksen pohjavärillä ottaen samalla valkoisella langalla tikapuusilmukat. Kaavion loppupäässä kavensin takaa keskeltä 4 silmukkaa pois.

Kantalapun tein 27 silmukalla ja kiilakavennuksia niin kauan, että silmukoita oli jäljellä kaikkiaan 56. Loppu olikin sitten peruskauraa, eli kärkeen tein sädekavennuksen kun kärkiosan mitta oli n. 5,5 cm lopullisesta pituudesta vajaa.

Lankana näissäkin 7-veljestä langat, punainen värinro 549, valkoinen 011.

Vaihteeksi silmukointia

Tullut touhuttua vähän sitä ja tätä, mutta vaihteen vuoksi päätin silmukoida aiemmin kutomiini sukkiin kuviot. Alunperin oli tarkoitus tehdä näistäkin hoitsukat, mutta Pinterestistä osui niin kivoja HelloKitty-kuvioita näkyviin että mikäs. Jos vaikka sellaiset välillä.

Identtisethän nämä ei ole, mutta ei ole tarpeenkaan. Sen verran muokkailin tehdessä toista, että päätin tehdä samanlaisen nenän ja muuttaa molempien nenät vaaleanpunaisiksi. Söpöthän nuo.