Hoitsukat

Ja taas yhdet. Tämä Miia Immosen malli vei kyllä ihan mukanaan, sillä näitä on nyt tullut tehtyä kolmet ja valmiiksi mielessä pyörii ajatus siitä että niin, pitäisi tehdä tuollekin, ja tuolle, ja kyllä tuokin tällaiset tarvitsisi.

Nämä meni ystävälle, joka on tehnyt monipuolisesti sairaanhoitajan työtä jo vuosikymmeniä, aloittanut peruspuolelta ja monen mutkan, kokemuksen, lisäopintojen ja muiden kautta päätynyt nuorten psykiatriselle suljetulle toimien siellä edelleen ihan mielettömän kunnioitettavalla tavalla.

Tällä hetkellä puikoilla keikkuu lisukkeena parit kiukkikset, yhdet unikot ja hups, pari villatakkia sekä mekko. Että joo. Taidan näiden jälkeen palata tekniikkaan jossa ENSIN tehdään yhdet valmiiksi, ennen kuin aloitetaan uusia. Huoks.

Tapparat

Yhdelle ystävälle tulee tehtyä noin kerran vuoteen uudet tapparat ja tokihan niitä tehdään aina suorilta käsin kaksi paria. Tällä kertaa päädyin tekemään vielä toiseen sukkaan kaverin nimen ja syntymävuoden, eipä sitten tule tappelua muiden kanssa että kenen sukat on kyseessä.

Sakemannit II

Nämä sakemannit valmistui jo kotvanen sitten, mutta unohdin näiden bloggauksen. No, täältä tulee. Sukat on seiskaveikasta ja ne on toteutettu tikapuutekniikalla, näihin tein tassut taakse ja muokkailin hieman vielä koiran kasvoja enemmän mieleisekseni.

Koirat on peilikuvina joten neulekaavioitakin tein kaksi ja tässä ne olisi.

HoitSukat

Olen monesti ihaillut Miia Immosen hoitSukoita ja pakkohan se oli niitäkin kokeilla. Yllättäen tähän kokeiluun jäi jumiin ja nyt sukkia on tehtynä kaksi paria, kolmannet on jo aluillaan puikoilla. Hoitajaksi valitsin kaverin, jolla on injektioruisku kädessä ja hieman mallailin lisämittaa sydänkäyrälle omiini.

Hoitajan neulekaavion löytää mm. Pinterestistä, samoin sydänkäyrän kaavion joten niitä en tänne jaa. Sen verran nyt kuitenkin tietoa sukista, että ne on kudottu seiskaveikasta, aloituksessa oli 65 silmukkaa ja valepalmikon valmistuttua kavensin yhden silmukan pois.

Kun valkoista aluetta oli kudottuna 40 kerrosta aloitin takana kavennukset kymmenen kerroksen välein kaventaen aina kaksi silmukkaa pois kerralla. Viimeiset kavennukset tuli sitten jo sukan värialueelle niin että lopulta sukissa oli 56 silmukkaa.

Kova työhän näiden silmukoinnissa on, mutta on nämä silti todella mukavat tehdä.

Sakemannit

Tarkkasilmäisemmät huomaakin, että vasemmassa sukassa on pientä eroa koiran kasvoissa

Aloitukseen loin 60 silmukkaa ja tein niillä valepalmikkojoustinta pätkän. Lisäsin joustimen jälkeen 4 silmukkaa ja otin mukaan mustan langan tehden sillä tikapuusilmukat joka neljännen silmukan jälkeen. Varsien kuvioinnit tuli sukkiin peilikuvina, joten lähdin kutomaan neulekaavioiden mukaisia kuvioita varsiin.

Kuviointien valmistuttua kavensin pois 4 silmukkaa samalla kun päättelin tikapuulangan pois. Tein muutaman kerroksen valepalmikkoa nilkkaan ja kavensin sen jälkeen jälleen 4 silmukkaa pois.

Loppuosa sukasta syntyikin sitten ihan sillä peruskaavalla. Näistä tuli itseasiassa varsin kauniit omaan silmään, mutta toteanpa silti että koko takaosassa kulkevat tikapuut ei jotenkin tunnu itsestä nyt kivoilta. Niinpä puikoille on lähdössä sakemanni kakkoset, joihin tulee hieman muokkailua.

Superpehmeät sämpylät

Sämpylät kuuluu automaattisesti keiton kylkeen, mutta nyt en jaksanut sulatella margariinia joten mentiinkin öljyllä. Aivan mielettömän pehmeitä tuli näistä sämpylöistä.

0,5 l kättä hieman lämpimämpää vettä

vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

vehnäleseitä

kaurahiutaleita

. 0,5 dl oliiviöljyä

Heitä kulhoon muutama desi vehnäjauhoja, puolisen desiä kaurahiutaleita, saman verran vehnäleseitä, sokeri ja suola sekä kuivahiiva. Sekoittele keskenään ja lisää vesi. Lisää jauhoja niin, että taikina alkaa olla mukavaa käsiin. Lisää öljy, vaivaa tasaiseksi ja lisää tarvittaessa jauhoja vaivailun aikana.

Kannattaa jättää taikina suht pehmeäksi ja antaa sen nousta noin 30 minuuttia. Vaivaa taikinaa vielä hieman leivinpöydällä ja pyörittele siitä mieluisesi kokoisia sämpylöitä. Anna nousta pellillä liinan alla sen aikaa kun uuni lämpiää 225 asteeseen. Paista n. 10 minuuttia ja peittele heti uunista ottamisen jälkeen liinalla.

Lämmittävä kanakeitto

Lapset muisteli, että äiti on joskus vuosia sitten tehnyt ehkä maailman parasta kanakeittoa. No, muistanhan minäkin joskus sellaista superherkullista tehneeni, mutta se oli tehty jostain kanapadan jämistä ja perunoista sekä kermasta, noin suunnilleen. Parhaalla tahdollanikaan en saanut mieleeni, minkä kanapadan loput mahtoi olla kyseessä joten.

Keittiösävellyksiä loman kunniaksi eli testailut kehiin. Mielenkiinnolla jäin odottamaan tuloksia kun aamulla keiton tulille laitoin. Oma näkemykseni kun liki keitosta kun keitosta on se, että mitä kauemmin se saa hellalla muhia niin sen parempaa se on. Vahingosta viisastuneena päätin tällä kertaa ihan suosilla kirjata samantien keiton ainekset ylös ettei vaan käy niin, että taas lyö tyhjää jos keitto lasten mieleen putkahtaa.

Isohkon satsin (n. 7l kattila) ainekset menee samalla kaavalla kuin kattilan kokokin, eli noin:

reilu 2 litraa vettä

pari kiloa kuutioituja perunoita

4 kanaliemikuutiota

200 g sipulikuutioita

Nämä ainekset nakkasin kattilaan ja seuraava osio päätyikin pannulle:

900 g hunajamarinoituja kanasuikaleita

reiluhko tl punaista currytahnaa

n. tl inkivääritahnaa

pari teelusikallista valkosipulimurskaa

pari ruokalusikallista tomaattipyrettä

passeli kippaus sweet chili-soosia

useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä

Paistoin broitsusuikaleiden pinnan kiinni pannulla, samalla painelin niitä hieman pienemmiksi paistolastalla. Sekaan nakkailin sitten mausteet ja annoin vielä hetken muhia pannulla. Broitsut sopan sekaan ja hautumaan.

Tarkistin maun pariin otteeseen, päädyin lisäämään vielä himppasen tomaattipyrettä tuubista keiton sekaan ja kun maku (ja haudutusaika) oli passeli kippasin joukkoon tölkin kermaa. Voin kertoa, hyvää tuli! Mitään erityisen tulista tämä ei todellakaan ole, koska emme tyttären kanssa välitä tulisesta, mutta makuahan saa lisättyä juuri niin potkaisevaksi kuin tahtoo esim chiliä lisäämällä.

Kiukkupöllöperhe

Tänään taisi valmistua jo kymmenes pari kiukkupöllöistä. Nämä vain on niin mukavia ”ajatusnarikkaan”-kudottavia, ettei mitään rajaa. Josko vielä yhdet puikoille, sitten voisikin pitää taukoa näistä kavereista.

Neulekaavion näihin löydät täältä.

Perunarieskat

Tämä rieskaohje on pakko säilöä omaankin blogiin, löysin tämän Satu Koiviston blogista ja tällä ohjeella rieskat todellakin onnistuu.

AINEKSET

  • 6 dl perunamuusia
  • 1/2 dl maitoa tai vettä
  • 3/4 tl suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 5 dl vehnäjauhoja + jauhoja taputteluun
  1. Sekoita perunamuusi, maito tai vesi, suola ja kananmunat kulhossa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita juuri sen verran, että aineet sekoittuvat.
  2. Nostele taikinasta ruokalusikalla kokkareita pellille.
  3. Ripottele jokaisen kokkareen päälle vehnäjauhoja ja taputtele sitten kokkareet litteiksi rieskoiksi.
  4. Töki rieskoihin reikiä haarukalla.
  5. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarkkaile paistumista. Käännä rieskat nurinpäin puolivälissä, niin ne paistuvat tasaisemmin.

Saa käyttää, hyvää on!

Sulosoinnut eli miten korjata virheensä

Ja näin pääsemme muokkaamaan aikaisempia mokiamme. Eli niin. Pikkupianistit pääsi uudelleen puikoille, mutta vain varren yläosastaan. Alunperinhän näissä meni nuotit nurinpäin, joten mikäs, ei kun uusiksi varsien yläosat. Yllättäen en tietenkään saanut alkuunkaan samantien aikaiseksi, vaan päätin antaa sukkien lojua aikansa laatikossa (lue unohdin ne) ja kaivoin ne viimeinkin eilen sieltä esiin kääntääkseni nuotit oikein päin.

Koska aiemmat nuotit oli tehty 64 silmukalla ja tällä kertaa olinkin *hups* piirtänyt nuottien kaavion 60 silmukalle, niin hiemanhan siinä oli sitten säätöä. Säätö on aina säätöä eikä tuo nyt niin kummoinen homma ollut.

Katkaisin sukan varren juuri tämän kaaviossa näkyvän nuottialueen alapuolelta ja lähdin kutomaan kuviointia oikein päin vartta ylös, ensin tosin kavensin valkoisella alueella pois 4 silmukkaa. Näissä sukissa se toimi ihan hyvin, sillä varsi oli aika reilu itselleni.

Joustimeksi tein hieman pidemmän pätkän valepalmikkoa ja päättelin sukat islantilaisella päättelyllä. Siihen löysin mainion ohjeen Piiamarialta. Nyt on nuotit oikein päin ja sukat käytössä.