Nilkkasukkia

Mahdottomaksi on touhu mennyt näiden lankakerän loppujen kanssa ja mahdottomaksi se on mennyt myös näiden Marimekko-sukkien kanssa. Sen verran monet näitä on nyt tullut tehtyä, että hupsista hei, kaavio alkaa olla syöpyneenä muistiin. Niinpä tänäänkin tuli linja-automatkalla kudottua toinen sukka kärkikavennuksia lukuunottamatta valmiiksi, toisen parin olinkin saanut jo aamusella pääteltyä.

Oma käsialanihan on tätä nykyä jokseenkin kireää, joten turha edes kuvitella että voisin tehdä sääriosia sukkiin 48 silmukalla. Jalkaterässä tuo silmukkamäärä usein toimii, joten nämä nilkkurit onkin nyt tehty kokonaan DIYbyAnnin ruutukaaviolla.

Pitkävartisempia sukkia varten olen jo aiemmin tehnyt 56 silmukan ruutukaavion lisäämällä sukkiin yhdet kirjaimet joka kerrokselle. Niissä teen useimmiten myös kärkiosan 56 silmukalla, sillä jotenkin tuntuu että ne passaavat paremmin etenkin jos välissä tahtoo pitää sukkaa.

Tänä jouluna taidan miinoittaa kaikkien lasteni joulupaketit Marimekoilla, johan sellaiset päätyi miniälle ja pojalle häälahjaksikin…

Advertisement

Kuplasukat

7-veljestä langasta

Silmiini osui Kodinkuvalehden kuva ja pakkohan se artikkelikin oli lukaista, kuvassa näkynyt neule kun oli omaan silmään hauskan näköinen. Neule oli tehty avoimena neuleena, mutta kotvan kuuklailin ja kappas, onhan samalla neuleella tehnyt monet myös sukkia. Ei kun testaamaan!

Kuplaneule on jaollinen neljällä ja ensin olin aikeissa kutoa sukan varren 56 silmukalla, mutta muutaman kuplakerroksen tehtyäni totesin että kyseinen neule on paljon periksiantavampaa kuin tavallinen neule. Purin pois ja teinkin nämä 52 silmukalla ja edelleen näiden varsi on varmasti hyvän kokoinen reilupohkeisemmallekin.

Kuplaneuleen idea on seuraava; kudotaan ihan perusneuletta vähintään 3 kerrosta, itse kudoin viisi, jonka jälkeen on vuorossa silmukoiden ”tiputtelukerros”. Tiputtelukerroksella kudotaan 3 silmukkaa jonka jälkeen pujotetaan puikon kärki neljännen silmukan ensimmäisen kerroksen silmukkaan ja kudotaan silmukka siitä. Tämän jälkeen vasemmalla oleva silmukka, se ekasta kerroksesta kudottu, pudotetaan pois.

Silmukka purkaa sinne ekalle kerrokselle asti, jolloin muodostuu ”kupla”. Jatketaan koko kerros samalla kaavalla jonka jälkeen jatketaan ihan tavallisesti kutomista valitun kerrosmäärän ajan. Itse päätin tehdä sukan varren kahdella värillä joten värinvaihto tapahtui juuri tällä tiputtelukerroksella. Jälleen viisi kerrosta tiputtelukerrokseen käytetyllä värillä, langanvaihto ja tiputtelukerros.

Ainoa missä sai olla tarkkana oli tiputtelukerroksen silmukoiden kohta. Kun ekalla tiputtelukerralla tiputin ensimmäisenä neljännen silmukan, niin toisella tiputtelukerroksella aloitinkin tiputtelut toisesta silmukasta jolloin kuplien keskiosat osuivat aina lomittain.

Näihin voisi hyvin käyttää myös ohuempiakin lankoja, itse tein 7-veljestä langasta joka tuntui ehkä hieman liian paksulta varsiosaan. Toisaalta, onpa ainakin superlämpimät varret. Nämä olivat todella nopeat ja helpot tehdä, suosittelen kokeilemaan!

Marimekot twistillä

Perusmarimekot päätyi langan loppujen tuhlailuun. Nämä tein ihan itselleni ”välityönä”, sillä parit Hoitsukat on nyt silmukointivaiheessa mutta kuten jokainen silmukointia harrastava tietää niin se homma on hidasta kuin mikä välillä.

Hoitsukat

Ja taas yhdet. Tämä Miia Immosen malli vei kyllä ihan mukanaan, sillä näitä on nyt tullut tehtyä kolmet ja valmiiksi mielessä pyörii ajatus siitä että niin, pitäisi tehdä tuollekin, ja tuolle, ja kyllä tuokin tällaiset tarvitsisi.

Nämä meni ystävälle, joka on tehnyt monipuolisesti sairaanhoitajan työtä jo vuosikymmeniä, aloittanut peruspuolelta ja monen mutkan, kokemuksen, lisäopintojen ja muiden kautta päätynyt nuorten psykiatriselle suljetulle toimien siellä edelleen ihan mielettömän kunnioitettavalla tavalla.

Tällä hetkellä puikoilla keikkuu lisukkeena parit kiukkikset, yhdet unikot ja hups, pari villatakkia sekä mekko. Että joo. Taidan näiden jälkeen palata tekniikkaan jossa ENSIN tehdään yhdet valmiiksi, ennen kuin aloitetaan uusia. Huoks.

Tapparat

Yhdelle ystävälle tulee tehtyä noin kerran vuoteen uudet tapparat ja tokihan niitä tehdään aina suorilta käsin kaksi paria. Tällä kertaa päädyin tekemään vielä toiseen sukkaan kaverin nimen ja syntymävuoden, eipä sitten tule tappelua muiden kanssa että kenen sukat on kyseessä.

Kiukkupöllöperhe

Tänään taisi valmistua jo kymmenes pari kiukkupöllöistä. Nämä vain on niin mukavia ”ajatusnarikkaan”-kudottavia, ettei mitään rajaa. Josko vielä yhdet puikoille, sitten voisikin pitää taukoa näistä kavereista.

Neulekaavion näihin löydät täältä.

Marimekkoja

Ja kun niitä alkoi tulla, niin niitä vain tuli. Näitä on niin hauska kutoa telkkarin ääressä, että päätin käyttää useamman kerän näihin samantien. Nyt on sukkaralli hetkeksi ohi, luvassa olisi oman villatakin steekkaus ja aukileikkaus, jota olen kauhulla siirtänyt eteenpäin jo useammalla päivällä.

Saa nähdä tuleeko tänään tehtyä moinen, sillä loppiaisen suunnitelmissa on paljon muutakin kuin käsityöt eli voi olla, että tulee siirrettyä vielä kotvanen eteenpäin.

Marimekko-sukat

Vuoden viimeisiksi tekeleiksi jäivät nämä Marimekko-villasukat. Kirjainten mallin löysin DIY BY ANNI-blogista, mutta koska ohje oli 48 silmukalle niin piirsin kirjaimista hieman isomman kaavion itselleni. Oma käsialani kutoessa on niin kireää, että kirjoneulesukkiin pitää laittaa aina 56 silmukkaa.

Lankana sukissa on 7-veljestä ja nämä oli niin hauskat kutoa, että taidan laitella uudet vielä puikoille päivän mittaan.

Lahjatekeleitä

Vähän jotain tullut tehtyä pukinkonttiinkin, sukissa seikkailee Fingerpori ja tumpuissa KooVeen logo. Molempiin piirsin kaaviot ensin ruutupaperille ja kappas, Fingerpori jäikin sitten pelkäksi ruutupaperiversioksi joka päätyi lopulta roskiin joten sen neulekaaviota ei ole tyrkyllä.

KooVeen sen sijaan on, olin ensin aikeissa laittaa keltaisia tehosteita vielä kirjaimiinkin ja ne piirsinkin kaavioon, mutta lopulta jätin ne laittamatta. Tässä siis KooVeen kaavio, olkaatten hyvät. Lankoina molemmissa seiskaveikka.