Solmupanta

Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.

Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.

Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!

Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.

No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.

Kirsikankukat

Useamman kerran olen ihastellut kirsikan kukkia ja miettinyt, uskaltautuisiko sitä kokeilemaan niitä sukkiinkin. Aika pitkään pyörittelin kuvia kuvien perään, näihin käyttämäni kuvan löysin Pinterestistä. Hieman tahdoin siihen taas muutoksia, joten kopioin sen knitbirdiin ja käänsin toista vartta varten toisin päin. Silmukoita sukissa on 56, lankana Novitan seiskaveikka. Kuvio tehty silmukoimalla.

Kaksi sukkaa ja yksi pyörö

Vai ei vanha koira opi uuusia temppuja! Viimeinkin otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin kahden sukan yhtaikaisen kutomisen yhdellä pyöröpuikolla. Ei muuten ollut alkuunkaan hankalaa enää siinä kohtaa, kun oli edennyt muutaman kerroksen. Tosin, aloituksen tein ihan perussukkapuikoilla ja siirsin sukat pyörölle joustimen valmistuttua joten täysin näitä ei ole kudottu yhdellä kertaa.

Oma lukunsa oli sitten kantapäät, sillä tuijottelin kerran jos toisenkin novitan ohjekuvasarjaa enkä alkuunkaan ymmärtänyt, miten ne olisi pitänyt oikein toteuttaa kantalapun valmistuttua. Kurkkasin muutaman videonkin, mutta ei, ei vain auennut. Päädyinkin siis tekemään kantapäiden kohdat ihan kuten aina olen tehnyt eli kudoin sukka ykkösen kantalapun ja jatkoin vain kutomista poimien siitä vasemman reunan silmukat.

Tämän jälkeen kudoin sitten sukka kakkosen kantalapun ja poimin sen vasemman sivun silmukat jatkaen jalkapöytien pariin. Jalkapöytien silmukoiden kutomisen jälkeen nostin sukka ykkösen oikean reunan silmukat jonka jälkeen vuorossa olikin sama tempaus sukka kakkoselle. Aloitin näin ollen kiilakavennukset vasta tämän kerroksen läpi suoriuduttuani. Hiemanhan se epäilytti, mutta niin vain tuo toimi!

Nyt onkin sitten ohjelmassa seuraavan sukkaparin teko ihan alusta asti pyöröillä eli jännittäviä hetkiä on tiedossa vielä tälle illalle. Otankin nyt ja tuijotan videon tahi kaksi siitä, miten aloitus tapahtuu.

Nilkkasukkia

Mahdottomaksi on touhu mennyt näiden lankakerän loppujen kanssa ja mahdottomaksi se on mennyt myös näiden Marimekko-sukkien kanssa. Sen verran monet näitä on nyt tullut tehtyä, että hupsista hei, kaavio alkaa olla syöpyneenä muistiin. Niinpä tänäänkin tuli linja-automatkalla kudottua toinen sukka kärkikavennuksia lukuunottamatta valmiiksi, toisen parin olinkin saanut jo aamusella pääteltyä.

Oma käsialanihan on tätä nykyä jokseenkin kireää, joten turha edes kuvitella että voisin tehdä sääriosia sukkiin 48 silmukalla. Jalkaterässä tuo silmukkamäärä usein toimii, joten nämä nilkkurit onkin nyt tehty kokonaan DIYbyAnnin ruutukaaviolla.

Pitkävartisempia sukkia varten olen jo aiemmin tehnyt 56 silmukan ruutukaavion lisäämällä sukkiin yhdet kirjaimet joka kerrokselle. Niissä teen useimmiten myös kärkiosan 56 silmukalla, sillä jotenkin tuntuu että ne passaavat paremmin etenkin jos välissä tahtoo pitää sukkaa.

Tänä jouluna taidan miinoittaa kaikkien lasteni joulupaketit Marimekoilla, johan sellaiset päätyi miniälle ja pojalle häälahjaksikin…

Kuplasukat

7-veljestä langasta

Silmiini osui Kodinkuvalehden kuva ja pakkohan se artikkelikin oli lukaista, kuvassa näkynyt neule kun oli omaan silmään hauskan näköinen. Neule oli tehty avoimena neuleena, mutta kotvan kuuklailin ja kappas, onhan samalla neuleella tehnyt monet myös sukkia. Ei kun testaamaan!

Kuplaneule on jaollinen neljällä ja ensin olin aikeissa kutoa sukan varren 56 silmukalla, mutta muutaman kuplakerroksen tehtyäni totesin että kyseinen neule on paljon periksiantavampaa kuin tavallinen neule. Purin pois ja teinkin nämä 52 silmukalla ja edelleen näiden varsi on varmasti hyvän kokoinen reilupohkeisemmallekin.

Kuplaneuleen idea on seuraava; kudotaan ihan perusneuletta vähintään 3 kerrosta, itse kudoin viisi, jonka jälkeen on vuorossa silmukoiden ”tiputtelukerros”. Tiputtelukerroksella kudotaan 3 silmukkaa jonka jälkeen pujotetaan puikon kärki neljännen silmukan ensimmäisen kerroksen silmukkaan ja kudotaan silmukka siitä. Tämän jälkeen vasemmalla oleva silmukka, se ekasta kerroksesta kudottu, pudotetaan pois.

Silmukka purkaa sinne ekalle kerrokselle asti, jolloin muodostuu ”kupla”. Jatketaan koko kerros samalla kaavalla jonka jälkeen jatketaan ihan tavallisesti kutomista valitun kerrosmäärän ajan. Itse päätin tehdä sukan varren kahdella värillä joten värinvaihto tapahtui juuri tällä tiputtelukerroksella. Jälleen viisi kerrosta tiputtelukerrokseen käytetyllä värillä, langanvaihto ja tiputtelukerros.

Ainoa missä sai olla tarkkana oli tiputtelukerroksen silmukoiden kohta. Kun ekalla tiputtelukerralla tiputin ensimmäisenä neljännen silmukan, niin toisella tiputtelukerroksella aloitinkin tiputtelut toisesta silmukasta jolloin kuplien keskiosat osuivat aina lomittain.

Näihin voisi hyvin käyttää myös ohuempiakin lankoja, itse tein 7-veljestä langasta joka tuntui ehkä hieman liian paksulta varsiosaan. Toisaalta, onpa ainakin superlämpimät varret. Nämä olivat todella nopeat ja helpot tehdä, suosittelen kokeilemaan!

Marimekot twistillä

Perusmarimekot päätyi langan loppujen tuhlailuun. Nämä tein ihan itselleni ”välityönä”, sillä parit Hoitsukat on nyt silmukointivaiheessa mutta kuten jokainen silmukointia harrastava tietää niin se homma on hidasta kuin mikä välillä.

Hoitsukat

Ja taas yhdet. Tämä Miia Immosen malli vei kyllä ihan mukanaan, sillä näitä on nyt tullut tehtyä kolmet ja valmiiksi mielessä pyörii ajatus siitä että niin, pitäisi tehdä tuollekin, ja tuolle, ja kyllä tuokin tällaiset tarvitsisi.

Nämä meni ystävälle, joka on tehnyt monipuolisesti sairaanhoitajan työtä jo vuosikymmeniä, aloittanut peruspuolelta ja monen mutkan, kokemuksen, lisäopintojen ja muiden kautta päätynyt nuorten psykiatriselle suljetulle toimien siellä edelleen ihan mielettömän kunnioitettavalla tavalla.

Tällä hetkellä puikoilla keikkuu lisukkeena parit kiukkikset, yhdet unikot ja hups, pari villatakkia sekä mekko. Että joo. Taidan näiden jälkeen palata tekniikkaan jossa ENSIN tehdään yhdet valmiiksi, ennen kuin aloitetaan uusia. Huoks.

Tapparat

Yhdelle ystävälle tulee tehtyä noin kerran vuoteen uudet tapparat ja tokihan niitä tehdään aina suorilta käsin kaksi paria. Tällä kertaa päädyin tekemään vielä toiseen sukkaan kaverin nimen ja syntymävuoden, eipä sitten tule tappelua muiden kanssa että kenen sukat on kyseessä.

Kiukkupöllöperhe

Tänään taisi valmistua jo kymmenes pari kiukkupöllöistä. Nämä vain on niin mukavia ”ajatusnarikkaan”-kudottavia, ettei mitään rajaa. Josko vielä yhdet puikoille, sitten voisikin pitää taukoa näistä kavereista.

Neulekaavion näihin löydät täältä.