Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.
Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.
Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!
Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.
No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.