Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.
Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.
Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!
Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.
No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.
Työyhteisössämme on syvään juurtunut tapa, että työparit muistavat toisiaan joulun alla pienin lahjoin. Tänä syksynä yksi työpareistani vaihtui ja sehän sitten aiheutti pientä mietintää sen suhteen, että mitä hänelle laittelisi pakettiin. Onneksi ratkaisu löytyi helposti hänen intohimoisen harrastuksensa kautta ja niinpä päädyin kutomaan hänelle joogasukat. Vaikka kyse nyt ei olekaan joogasta, niin oletan että balettiharrastuksenkin lomassa pitkät lämmittävät sukat on enemmän kuin mieluisat.
Langaksi valikoitui uusi tuttavuus Tokmannin hyllystä, Nako-lanka. Nako on muuten ihan älyttömän miellyttävä kudottava, luistaa hyvin eikä pöllyä. Sukkien alkuun loin 56 silmukkaa ja kudoin 20 kerrosta 2o, 2n-joustinta. Tämän jälkeen lähdin tekemään pitkää varsiosaa kuton 7 kerrosta oikeaa, 4 kerrosta nurjaa ja jatkoin tällä jaolla koko varren matkan. Kavennuksia tein kahdesti.
Ensimmäiset kavennukset tein kun olin kutonut kuudesti oikeaa ja olin siirtymässä kuudennelle nurjalle kerrosryhmälle. Kavensin jokaisen puikon alussa pois yhden silmukan 56 ->52 ja jatkoin jälleen 7 oikean ja 4 nurjan kerroksen sarjaa. Seuraavat kavennukset tein kun oikean silmukan sarjoja oli täynnä kymmenen ja olin siirtymässä kymmenennelle nurjan kerroksen sarjalle. 52 ->48.
Kudoin tämän nurjan alueen jälkeen vielä kahdesti oikean ja nurjan kerroksen sarjan, jonka jälkeen kudoin kymmenen kerrosta pelkkää oikeaa. 11 kerroksella päättelin suht löysästi kahden ensimmäisen puikon silmukat (24s) ja kudoin kaksi seuraavaa puikkoa oikealla, jonka jälkeen loin uudelleen puuttuvien silmukoiden tilalle 24 silmukkaa. Kudoin yhden kerroksen oikeaa ja sen jälkeen aloitin 1o, 1n-joustimen, jota kudoin 35 kerroksen ajan.
Päättelin silmukat suht löysästi ja kappas. Niistähän tuli ihanan hyvin istuvat ja pitkät joogasukat. Näitä voisi tehdä jatkossakin, sen verran mukava projekti oli.
Silmiini osui Kodinkuvalehden kuva ja pakkohan se artikkelikin oli lukaista, kuvassa näkynyt neule kun oli omaan silmään hauskan näköinen. Neule oli tehty avoimena neuleena, mutta kotvan kuuklailin ja kappas, onhan samalla neuleella tehnyt monet myös sukkia. Ei kun testaamaan!
Kuplaneule on jaollinen neljällä ja ensin olin aikeissa kutoa sukan varren 56 silmukalla, mutta muutaman kuplakerroksen tehtyäni totesin että kyseinen neule on paljon periksiantavampaa kuin tavallinen neule. Purin pois ja teinkin nämä 52 silmukalla ja edelleen näiden varsi on varmasti hyvän kokoinen reilupohkeisemmallekin.
Kuplaneuleen idea on seuraava; kudotaan ihan perusneuletta vähintään 3 kerrosta, itse kudoin viisi, jonka jälkeen on vuorossa silmukoiden ”tiputtelukerros”. Tiputtelukerroksella kudotaan 3 silmukkaa jonka jälkeen pujotetaan puikon kärki neljännen silmukan ensimmäisen kerroksen silmukkaan ja kudotaan silmukka siitä. Tämän jälkeen vasemmalla oleva silmukka, se ekasta kerroksesta kudottu, pudotetaan pois.
Silmukka purkaa sinne ekalle kerrokselle asti, jolloin muodostuu ”kupla”. Jatketaan koko kerros samalla kaavalla jonka jälkeen jatketaan ihan tavallisesti kutomista valitun kerrosmäärän ajan. Itse päätin tehdä sukan varren kahdella värillä joten värinvaihto tapahtui juuri tällä tiputtelukerroksella. Jälleen viisi kerrosta tiputtelukerrokseen käytetyllä värillä, langanvaihto ja tiputtelukerros.
Ainoa missä sai olla tarkkana oli tiputtelukerroksen silmukoiden kohta. Kun ekalla tiputtelukerralla tiputin ensimmäisenä neljännen silmukan, niin toisella tiputtelukerroksella aloitinkin tiputtelut toisesta silmukasta jolloin kuplien keskiosat osuivat aina lomittain.
Näihin voisi hyvin käyttää myös ohuempiakin lankoja, itse tein 7-veljestä langasta joka tuntui ehkä hieman liian paksulta varsiosaan. Toisaalta, onpa ainakin superlämpimät varret. Nämä olivat todella nopeat ja helpot tehdä, suosittelen kokeilemaan!
Ja näin pääsemme muokkaamaan aikaisempia mokiamme. Eli niin. Pikkupianistit pääsi uudelleen puikoille, mutta vain varren yläosastaan. Alunperinhän näissä meni nuotit nurinpäin, joten mikäs, ei kun uusiksi varsien yläosat. Yllättäen en tietenkään saanut alkuunkaan samantien aikaiseksi, vaan päätin antaa sukkien lojua aikansa laatikossa (lue unohdin ne) ja kaivoin ne viimeinkin eilen sieltä esiin kääntääkseni nuotit oikein päin.
Koska aiemmat nuotit oli tehty 64 silmukalla ja tällä kertaa olinkin *hups* piirtänyt nuottien kaavion 60 silmukalle, niin hiemanhan siinä oli sitten säätöä. Säätö on aina säätöä eikä tuo nyt niin kummoinen homma ollut.
Katkaisin sukan varren juuri tämän kaaviossa näkyvän nuottialueen alapuolelta ja lähdin kutomaan kuviointia oikein päin vartta ylös, ensin tosin kavensin valkoisella alueella pois 4 silmukkaa. Näissä sukissa se toimi ihan hyvin, sillä varsi oli aika reilu itselleni.
Joustimeksi tein hieman pidemmän pätkän valepalmikkoa ja päättelin sukat islantilaisella päättelyllä. Siihen löysin mainion ohjeen Piiamarialta. Nyt on nuotit oikein päin ja sukat käytössä.
Lokakuu on mennyt erinäisiä kudontatöitä tehden, lähinnä sukkia tyyliin ”mallaapa tämä miesten kooksi”. Bloggaillut en niistä ole, mutta tästä on ihan pakko blogata.
Kuvissa on elämäni ensimmäinen itse tekemäni neulepusero. Ohje on yhdistelmä Rauman pitsineule-paidasta ja Novitan Ohdake-paidasta. Jo ennen syyslomaa mietin, että nyt voisi olla aika kokeilla luontuisiko neulepaidan tekeminen ja aikani ohjeita tutkittuani keräsin rohkeuteni ja tilasin mieleiseni langat.
Lankoina puserossa on Dropsin Karisma, väreinä kolibri ja valkoinen. Langat saapui passelisti reilu viikko sitten tiistaina, kun edessä oli parin tunnin junassa istuminen, Kudoin puseron M-koossa, vaikka olenkin S-kokoa, sillä käyttämäni lanka ei ollut suoraan ohjeeseen passeli. Hihojen ja helman pituuttahan oli helppo säätää kutoessa, hihojen pituus taas on S-koon mukaan tehty.
Ohdake-neulekaavion käänsin kutoessa toisin päin, sillä pusero on neulottu alhaalta ylös. Kaavion silmukan lisäyskohdissa kavensin aina silmukoita pois. Kaula-aukkoon tein pidemmän pätkän joustinta ja päättelin löysästi, jonka jälkeen taitoin sen kaksinkerroin ja ompelin nurjalle puolelle kiinni.
Kun olin saanut kainalosaumat ommeltua ja langat pääteltyä viimeistelin puseron liottamalla sitä kymmenisen minuuttia kädenlämpöisessä vedessä, johon lorautin pari ruokalusikallista pyykkietikkaa. Pusero kuivui tason päällä sen jälkeen kun olin pursitellut isoimmat vedet pois pyyhkeen sisällä.
Aivan mielettömän kiva kudottava ja aivan mahdottoman ihana omaan silmään! Nyt tekeillä tyttärentyttärelle Strömsö-pusero, katsotaan mitä siitä tulee kun lanka ei taaskaan ole ihan juuri se mitä pitäisi…
Näiden sukkien malli osui silmiini Pinterestistä. Muokkailin mallia enemmän itselleni sopivaksi ja lähdin kokeilemaan miten nämä toimisi pitkissä sukissa. Väreiksi valikoitui 7-veljestä musta ja keltainen. Aloitukseen loin 80 silmukkaa mustalla ja kudoin 4 mallikertaa valepalmikkoa. Valepalmikon valmistuttua kudoin vielä yhden kerroksen oikeaa pelkällä mustalla ja sen jälkeen otin mukaan myös keltaisen.
Aloitin kavennukset mallikaavion 40. kerroksella 1. ja 4.puikolla. Kavennukset oli hieman isompia tällä kertaa, eli kolmen silmukan kavennuksia. 1.puikolla nostin kolme silmukkaa yksitellen oikein oikealle puikolle, siirsin ne takaisin vasemmalle puikolle ja kudoin takareunoistaan yhteen. 4.puikolla kudoin kolme oikein yhteen aivan kuten olisin kutonut kaksi silmukkaa oikein yhteen ja kudoin puikon viimeisen silmukan normaalisti oikein.
Kavennusten jälkeen olin tarkkana, että keltaiset silmukat osui edelleen samaan linjaan aiempien keltaisten silmukoiden kanssa, eli 1.puikon ensimmäinen ja neljäs silmukka oli keltaisia. Viimeisellä puikolla viimeinen keltainen oli puikon kolmanneksi viimeinen silmukka.
Sivusta, kolme kavennuskertaa takana
Takaa, kolme kavennuskertaa takana
Sukkien varret kirjoneulekuvionnin jälkeen
Samanlaiset kavennukset tein kerroksella 45 ja 50, mallikaavion viimeinen kerros oli 47. Tämän jälkeen kavensin joka viidennellä kerroksella kaksi silmukkaa eli 1.puikolla tein ssk-kavennuksen (nosta silmukat yksitellen oikealle puikolle kuin kutoisit ne oikein, siirrä vasemmalle ja kudo takareunoistaan yhteen) ja 4.puikolla kudoin kaksi toisiksi viimeistä normaalisti yhteen.
Varren valmistuttua nakkasin nämä sivuun, varsihan valmistui jo helmikuulla, kun jotenkin ei vaan napannut jatkaa. Tänään kaivoin nämä sitten esiin, tein kantapään vahvistettuna jonka jälkeen jalkaterä tuli tehtyä yksivärisenä. Loppuun vielä sädekavennus ja päättely ja kas. Niistähän tuli sittenkin oikeastaan ihan kivat ja todella hyvinistuvat!
Niinhän siinä kävi, että kun joku malli vie mukanaan niin se vain vie. Jos kohta ensimmäiset kiukkupöllöt oli omaan silmään juuri eikä melkein, niin pakko niistä oli tehdä vielä vähän isommille jaloillekin passelit. Niinpä piirsin kaavion, jossa kuvioinnit tehdään 69 silmukalla ja kavennetaan jo varren kuvioinnin alaosassa muutama silmukka pois.
Kaavion merkit: / = kaksi silmukkaa oikein yhteen \ = ylivetokavennus X = ei silmukkaa
Toisissa tällä kaavalla kudotuissa on aloituksessa 70 silmukkaa ja muutama kerros lyhyttä valepalmikkoa joustimena. Toisiin tein aloituksen 72 silmukalla ja kudoin 1 n, 1 takakautta oikein-joustinta pätkän ja kavensin ensimmäisellä kerroksella sattumanvaraisissa kohdissa pois 3 silmukkaa.
Mallikaavion valmistuttua silmukkamäärä oli pudonnut jo 63 silmukkaan, joten kudoin pari kerrosta pelkällä pohjavärillä kaventaen samalla toisella kerroksella n. 7 silmukan välein yhteensä 7 silmukkaa. Kantalapun tein 27 silmukalla ja korkeutta sille tuli 28 kerrosta. Kantapään kavennusten jälkeen poimin kummastakin reunasta 14+1 silmukkaa ja tein kiilakavennukset joka kerroksella kunnes puikoilla oli jälleen 56 silmukkaa.
Loppupätkä olikin sitten silkkaa riemua, kärkeen tein sädekavennuksen jonka aloitin n. 5,5 cm ennen lopullista sukan pituutta. HUOM! Koska kuviointi on edessä, niin varren valmistuttua asetin sukan kosteana tyhjän lasipullon päälle kuivumaan ja muokkaantumaan. Kärkiosan suihkuttelin kosteaksi sen valmistuttua ja annoin kuivua taitetun pyyhkeen sisässä muotoonsa.
Tätä projektia olen pyöritellyt pitkään mielessäni ja viimeinkin sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin googlaamaan nuottisukkamalleja. Ihan sitä täysin oman mielen mukaista ei löytynyt, mutta mikäs, ei muuta kuin knitbird auki ja piirtämään.
Alkuperäinen kuvio tähän löytyi pinterestistä, mutta muokkailin nuottiavainten osaa enemmän omaan silmään sopivaksi. Myös nuottiosa koki pientä muutosta ja niinhän niistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin. Lankana seiskaveikka, puikot 3,5 mm koivut. Nämä sukat tulevat sirosääriselle pianistille, joten kokoakin mallailin sen mukaan.
Aloitukseen loin 60 silmukkaa joilla tein kolme sarjaa valepalmikkoa. Tämän jälkeen lisäsin silmukoiden määrää niin, että tein uusia silmukoita aina silmukoiden välissä olevista langoista nostamalla yhden jokaisella puikolla 60->64. Näillä lähdin kutomaan mallikaavio I. Siinä nuotit on vastakkaiseen suuntaan kuin oikeasti olisivat viivastolla, joten käännä kuviot toisinpäin jos haluat ne oikein päin viivastolla kulkeviksi.
Mallikaavio I, nuotit nurinpäin
Kaavion I valmistuttua aloitin kaavion II ja kavensin ensimmäisellä valkoisella kerroksella jokaiselta puikolta 1 silmukan pois (64 -> 60).
Mallikaavio II (Huom rivin 25 silmukka 6 pitäisi myös olla valkoinen!)
On siinä sulosointuja kerrakseen
Mallikaavion II valmistuttua jatkoin neljä kerrosta mustalla ja kavensin samalla pois jokaiselta puikolta yhden silmukan (60 -> 56). Kantalapun tein 27 silmukalla vahvistettuna, korkeutta sille tuli 28 kerrosta. Nostin kummassakin sivussa 14 +1 silmukan ja tein kiilakavennukset joka kerroksella. Kiilakavennuksia jatkoin kunnes silmukoita oli jäljellä 54 ja kudoin vielä muutaman kerroksen pelkällä mustalla jonka jälkeen tein mallikaavion III.
Mallikaavio III
Mallikaavion valmistuttua jatkoin mustalla. Kun sukan kärjen pituus oli n. 5 senttiä vajaa lopullisesta pituudesta aloitin sädekavennukset. Ensimmäisellä kavennuskerroksella kavensin vain 1 ja 4 puikolla 2 silmukkaa, muilla kahdella puikolla 1 silmukan ja kudoin 5 välikerrosta. Tämän jälkeen tein loppukavennukset täysin perussädekavennuksien mukaan.
Näistä tuli juuri passelit sippanalle naisihmiselle.
No nyt se sitten valmistui ja kyllä, todellakin miellyttää omaa silmää. Lopullisesti, vaunupeite jonka neuleohjeen jaoin jo aiemmin. Jotenkin vain tuntui siltä, että pakko siihen oli vielä piparkakkureunus tehdä. Peitteen lopullinen koko on reunuksen kanssa 72cm x 57cm.
Koska peitteen lanka on 100 % akryylia, niin reunuskin valmistui akryylilangasta. Taitaa olla cittarista joskus aikaa sitten ostettua Mammutti-lankaa, 500 gramman kerän ostin varastoihin ja nyt kulutin siitä sitten osan tähän.
Virkkasin piparkakkureunuksen 4,5 mm koukulla tehden ensin kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita peitteen reunaan. Tämän jälkeen lähdin virkkaamaan piparkakkureunaa eli *samaan silmukkaan puolipylväs, 4 pylvästä, puolipylväs, hyppäys kahden silmukan yli* ja näin jatkoin koko kerroksen. Päättelin piilosilmukalla ja siinä se.
Yksi työkavereistani rakastaa graafista taidetta ja luo sitä itsekin. Lisäksi hän on täydellinen herrasmies, joten pyöreiden vuosien lähestyessä pyörittelin päässäni mahdollisia sukkamalleja hänelle. Lopulta paperille piirtyi graafikon uni-kaavio, vain värimaailmaa jäin miettimään.
Näiden sukkien kanssa törmäsin jo alussa ongelmaan jos toiseenkin. Vaikka olen kutonut sukat jos toisetkin tässä vuosien varrella, niin silti päädyin jälleen kerran miettimään aloituksen silmukkamäärää. Mietintää aiheutti lähinnä se, että a. en ole kyseistä joustinta tehnyt koskaan ennen ja b. miehelle sitten vielä.
Ensimmäiset versiot meni karille niin että kolisi, selvästikään 64 silmukkaa ei riittänyt edes nimeksi. Siinä ja siinä, riittäisikö edes naisen sukkaan… Koska silmukkaluvun piti olla kahdeksalla jaollinen, päädyin kokeilemaan seuraavaksi 80 silmukkaa ja kas, sehän toimi.
Joustimeksi valikoitui smokkijoustin, herrasmiesmäistä sekin, joissain vanhemmissa neulekirjoissa nimi on lyhde. Hieman hitaampi tehdähän tuo oli kuin ihan 2o, 2n-joustin, mutta näyttävyyttä siinä kyllä on! Toinen huomioitava asia on se, että kyseinen joustin ei jousta alkuunkaan yhtä paljon kuin joustimet yleensä joten silmukkamäärä saa olla reilumpi.
No onhan se nyt komia!
Smokkijoustin toimii lyhykäisyydessään niin, että kudotaan neljä kerrosta 2o, 2n jonka jälkeen tulee ”smokkikerros” eli nostetaan 2o-2n-2o apupuikolle, kiepautetaan lanka kahdesti näiden kuuden silmukan sarjan ympäri ja palautetaan kuuden sarja takaisin vasemmalle puikolle. Tämän jälkeen kudotaan palautetut silmukat ihan normisti 2o, 2n, 2o ja sen jälkeen vielä ne apupuikolle nostamattomat 2n ihan tavalliseen tapaan nurin.
Koko kerros mennään läpi samalla kaavalla ja sen jälkeen nostetaan jälleen 2o, 2n, 2o apupuikolle, kiepautetaan lanka kahdesti ympäri jne. Ainoa tarkkuutta vaativa juttu tässä on se, että että langankiepaukset kannattaa kohdentaa seuraavalla smokkikerroksella eri kohtaan kuin sillä edellisellä, jolloin kuvio muotoutuu vähitellen todella sieväksi.
Itse kudoin neljästi ”smokkikerroksen”, jonka jälkeen kudoin vielä kaksi kerrosta 2o, 2n-joustinta. Siirryin pelkkiin oikeisiin silmukoihin ja samalla laskin silmukoita kutoen aina 9. ja 10. silmukan yhteen. Näin jokaiselle puikolle jäi 18 silmukkaa eli 80 -> 72. Tämän jälkeen kudoin vielä muutaman kerroksen valkoisella jonka jälkeen lähdin toteuttamaan mallikaaviota.
Kaavion ”tärkeimmät” kerrokset on 5-10, jotka toistuu aina väriä vaihtaessa
Itselläni lankana oli 7-veljestä lanka, väreinä valkoinen, jää (014), joku iänkaiken vanha kerä seiskaveikkaa ((160), illansuu (187), laivasto (170) ja musta.
Värinvaihtokerrosten välillä voi helposti kutoa pidemmänkin matkan kyseisellä värillä, jolloin sukkaan saa helposti lisää pituutta. Samoilla kerroksilla käy kavennukset hyvin, kunhan muistaa että kuvio on neljällä jaollinen, joten on hyvä kaventaa samalla kerroksella jokaiselta puikolta yksi silmukka pois.
Vielä yksi väri odottamassa…
Itse kavensin kakkosväriraidalla (160) pois yhden silmukan jokaiselta puikolta 72 -> 68. Samoin tein seuraavalla väriraidalla eli 68 -> 64 ja vielä seuraavalla 64 -> 60. Viimeisellä värillä (mustalla) kudoinkin sitten sukan aina kantapäätä myöten loppuun asti.
Varsi valmiina, kovin on pieni ero laivastonsinisellä ja mustalla
Kantalapun kudoin 27 silmukalla, kuten aina, ja sen jälkeen tein kiilakavennuksia niin kauan että jäljellä oli 56 silmukkaa. Sopivan pituuden saavutettuani tein kärkeen sädekavennuksen ja päättelin langat.
Kuva valmiista parista ilmestyy kun saan toisenkin sukan puikoilta ja sukkablokilla käymään.
Nojatuolin uumenista 