Nyt kun helteitä on riittänyt, niin jotenkin kuuma ruoka tökkii suhteellisen helposti. Tänään päädyin tekemään jo aamutuimaan ruokaisan broilerpastasalaatin, sillä sitä saa helteelläkin syötyä mennen tullen. Tästä salaatista taisi tulla kertaheitolla meidän porukan ykkössuosikki ruokaisammista salaateista.
Näillä ainemäärillä salaatista tulee iso, itse tein tämän 4,5 l astiaan joka tuli likipitäen täyteen. Broilerin määrä voisi olla maltillisempikin, mutta tarkoitus oli tehdä ihan kunnolla ruokaisa joten broileriakin sai olla runsaasti.
500 g Rummon fusillia runsaasti suolatussa vedessä keitettynä
1350 g hunamarinoituja broilersuikaleita
3 suolakurkkua
2 vihreää (esim Golden Delicious) omenaa
sipulia
viinirypäleitä oman maun mukaan
1 pullo Hesburger paprika-currykastiketta (375g)
1 kermaviili
1 ranskankerma
curryjauhetta maun mukaan
Santa Marian roasted Garlic & Pepper-sekoitusta myllystä maun mukaan
Keitin fusillit runsaasti suolatussa vedessä al denteksi, eli juuri kypsiksi asti. Huuhdoin ne lävikössä kylmällä vedelllä, jolloin ne eivät enää niin tarraa toisiinsa. Broilersuikaleet paistoin kypsiksi pannulla, pilkoin niitä hieman pienemmiksi paiston aikana ja lisäsin fusillien joukkoon.
Taikurin apulainen, omenapora!
Tämän jälkeen vuorossa olikin muiden ainesosien pilkkominen. Kuvan omenapora on aivan huippuhyvä väline omenien kuorimisessa ja pilkkomisessa. Omenat oli hyvin helppoa pilkkoa leikkuulaudalla pienemmiksi, kun oli vetänyt ne ensin omenaporalla kuorettomiksi rikuloiksi. Meillä pora on ollut jo vuosikausia ja se on ajoittain kovassa käytössä silloin, kun penskoille iskee omenahimo.
Kurkut pilkoin kuutioiksi, viinirypäleet puolitin ja sipuliksi valikoitui pakkasesta sipulikuutiot. Niitä nakkasin joukkoon puolisen pussillista. Lopuksi vielä kastikkeet eli salaattikastike, kermaviili ja ranskankerma. Tarkistin makua muutamaan otteeseen ja lisäilin joukkoon useamman pyöräytyksen mausteseosmyllystä ja n. teelusikallisen currya. Annoin salaatin maustua jääkaapissa muutaman tunnin ja voi elämä, että siitä tulikin hyvä!
Siitä se ajatus sitten lähti. Törmäsin marketissa tällaiseen pakkaukseen ja pakkohan oli se ottaa testiin, josko siitä jotain passelia evästä tenavien hiihtoloman kunniaksi touhuaisi.
Aikani tuumittuani päätin tehdä jauhelihatäytteen, sillä sehän on aika usein se varmin. Jauhelihaa oli 800 g ja maustoin sen hyvin perustyylillä.
valkosipulimurskaa
sipulia
tomaattipyrettä
lihaliemikuutio
mustapippuri
Provencen yrttimausteseos
Herbamarea
paprikajauhetta
Tein myös kylmän kermaviilikastikkeen
2 purkkia kermaviiliä
sitruunamehua
ripaus sokeria
ripaus suolaa
sitruunapippuria
sinappia
Ennen ohutleipien täyttämistä laitoin esiin myös muut täytteet eli tomaattisiivuja, kurkkusiivuja ja salaattia. Ja ei kun iso pannu esiin ja paistamaan.
Kuvassa tomaattikammoisen versio
Voitelin leivän toisen puoliskon valkosipulituorejuustolla, toiselle puoliskolle levitin alle juustoraastetta ja sen päälle jauhelihaa. Annoin kuumeta pannulla, täytin lisukkeilla ja taitoin. Todellakin maistui!
Ja niinhän siinä sitten kävi, että veihän se mukanaan. Ohje, jonka ilmeisesti suunnilleen koko Suomi on tiennyt jo aikaa sitten, mutta itselle se osui silmiin ensimmäistä kertaa vasta muutama viikko sitten. Uunifetapasta.
Koska meidän torpassa a. pidetään pastasta ja b. monen osalta rakastetaan fetaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tietystikin tässä kävi vielä perinteisesti, että pakkohan sitä ihan alkuperäistä, Liemessä-blogin Jennin, ohjetta oli hieman muokkailla vielä lisää.
Tärkeintä tässä pastassa on kolme eri asiaa. A. PASTA. Sen pitää olla HYVÄLAATUISTA ja näin ollen suosittelen ehdottomasti tuorepastaa, itse käytin alkuperäisen ohjeen mukaista Rummoa. Ihan jäätävä ero siihen pussispagettiin, olkoon se kuinka hyvää tahansa.
Kohta B. FETA. Sen pitää olla AITOA ja OIKEAA fetaa, ei mitään kumista salaattijuustoa. Siis fetaa. Aitoa. Kohta C, OLIIVIÖLJY. Ja ennen kaikkea sen määrä. Itseltä taisi turahtaa uunivuokaan hyvinkin desin verran sitä, eikä se ollut yhtään liikaa.
Aineslista on simppeli;
250 g pastaa (tosiaan, Rummoa käytin kuten Jennikin)
200 g fetaa (outo etiäinen, satuin ihan säkällä ostamaan samaa kuin Jenni, eli Pirkan parhaat)
reippaasti kirsikkatomaatteja, itse käytin melkein kilon terttutomaatteja
mustapippuria
suolaa
valkosipulia
Ohje on simppeli. Kippaa uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, ei välttämättä koko määrää, mutta niin että sitä siellä on. Nosta keskelle fetapala. Jos käytät valkosipulia, ei ole pakko, mutta minä käytin ja jätin Jennin ohjeen chilin pois, kaivele sekin esiin, kuori mieluisesi määrä (minulla kolme isoa kynttä) ja joko a. halkaise ne ja heitä halkaistuna joukkoon tai b. murskaa.
Nako fetakimpaleen ympärille tomaatteja, jos haluat voit laitella ihan terttuineen kunhan muistat poistaa terttuosat ennen tarjoilua, tai kuten minä ja irrotella ne tertuista vuokaan laittaessa.
Kippaa tomaattien päälle loput öljymäärästä, ripottele niiden pinnalle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta. Suoraan myllystähän se olisi parasta, mutta eipä ole pippurimylly vieläkään meille eksynyt, joten ihan vaan purkista nakoin.
Aseta koko komeus uunin keskitasolle 200 asteeseen, 180 astetta riittää kiertoilmassa. Anna muhia ja poreilla parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen voitkin ottaa ja nostaa uunivuoan uunin ylimmälle tasolle, viritellä parikymmentä astetta lisää lämpöä ja laittaa vielä grillivastuksenkin päälle. Samalla voit laittaa pastaveden kuumenemaan, muista lisätä siihen reippaasti suolaa.
Anna uunivuoan hengailla uunissa vielä kymmenkunta minuuttia, feta ja tomaatit saa saada väriä pintaansa. Kypsennä sillä aikaa pasta ohjeen mukaan, Rummolle riitti kolme minuuttia. Ota uunivuoka pois uunista kun väri on hyvä, valuta pastasta vesi pois ja riko fetan rakennetta uunivuoassa vaikkapa kauhalla.
Kippaa koko uunivuoan sisältö takaisin kattilaan siirretyn pastan joukkoon, toki jos se mahtuu uunivuokaan jossa feta on niin voi sen sinnekin nakata. Sekoittele. Syö. Älä kuole. Hillitse määrää, itse söin itseni ähkytilaan.
Lisukkeeksi paistoin naudan jauhelihaa jonka maustoin ainoastaan valkosipulilla ja pojan herkkumausteella, herbamarelle. Ja johan oli hyvää!
Yllättävintä tässä sapuskassa oli se, että aika usein epäluuloiset poika 13vee ja tytär 20vee veti sapuskaa kuin heikkopäiset. Poika vihaa (!!!) fetaa ja tytär taas vihaa (!!!!!!) tomaatteja yli kaiken. Mitään ei jäänyt kattilan pohjalle. Ei mitään!
Muutaman reissupäivän jälkeen pää lyö aina hieman tyhjää siitä, että mitä tällä kertaa keittiössä väkertäisi. Pidimme lasten kanssa neuvoa, kirjasimme ylös useammankin sellaisen ruoan jota ei joko a. ole ihan hetkeen ollut tai b. olisi jonkun toivelistalla.
Tälle päivälle valikoitui listasta tonnikalatoastit, joita ei olekaan tehty aikoihin. Voileipägrilli on ihan kätevä laite, mutta kun sitä säilöö kaapin perällä niin kovin harvoin sitä tulee sitten käytettyäkin.
Alkuun tein täytteen ja tällä kertaa lisäsin siihen vielä punaista currytahnaakin. Tämä täyte on ajateltu sen mukaan, että siitä riittäisi hyvin neljälle ja jäisi kenties vielä tilkkanen jääkaappiinkin iltapalaleivän peitteeksi.
4 prk tonnikalapaloja vedessä
1 tl valkosipulimurskaa
puoli pussia sipulikuutioita/ 1 pieni sipuli pilkottuna
1 tl punaista currytahnaa
sitruunapippuria oman maun mukaan
2 prk ranskankermaa
Valutin veden tonnikaloista ja lisäsin mausteet joukkoon. Sekoittelin hyvin haarukalla, lisäsin ranskankermat ja tarkistin maun. Lisäsin vielä sitruunapippuria, sillä kaikki suolaisuus tulee oikeastaan siitä ja meillä sitruunapippuria rakastetaan mausteena.
Täyte sai maustua jääkaapissa pari tuntia ja sen jälkeen kokosin leivät. Pohjalle pikkuisen ketsuppia (ei pakollinen), tonnikalatäyte, tomaattia (meillä yhdelle lapselle ei, muille kyllä) ja juustoa. Tämän jälkeen voileipägrilliin ja ei kun ääntä kohti. Hyvää oli!
Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.
Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.
Nojatuolin uumenista 