Lukaisin tuossa päivänä eräänä bloggausta langoista kirjoneuletöissä. Kyseinen bloggaaja mietti sitä, onko ”markettilankojen” käyttö häpeä vaiko ei. Tätä samaa olen kuullut monen käsitöitä harrastavan työkaverinkin miettivän. Että jos kuitenkin pitäisi tilata ihan sitä kunnon lankaa tai mennä jonnekin kunnon lankoja myyvään liikkeeseen.

Itse en ole moisia oikeastaan koskaan miettinyt ennen kuin nyt kun innostuin tekemään villapuseroita. Niin. Voiko villapuseron tai -takin tehdä niistä ”markettilangoista”. Aika hassua. Kun sanoo ”markettilanka”, niin jotenkin siinä on häpeällinen kalskahdus mukana vaikka minusta markettilangat on pääosin varsin hyviä lankoja peruskäyttöön.

Villapusero-ohjeita tutkaillessani päädyin myös tutkailemaan annettuja lankasuosituksia ja siis apua. Pelkät langat villapuseroon olisi maksaneet hyvinkin sen 100 euroa ja niitä olisi joutunut jopa odottamaan pitkien toimitusaikojen takia. Hätäiselle ihmisellehän moinen ei käy alkuunkaan, kuten ei lankojen hintakaan.

Päädyinkin kokeilemaan Dropsin Karismaa, joka osoittautui vallan hyväksi päällineulelangaksi (moni lanka kutittaa omaa ihoani todella herkästi) ja villatakkiin kokeilinkin sitten Dropsin Limaa. Voin kertoa, että olen ollut järin tyytyväinen näihin lankavalintoihini. Yhden puseron lankojen hinnaksi on tullut parhaimmillaankin noin 30 euroa, joten puhutaan aivan eri hinnoista kuin lankakauppojen hinnat on.

Toki tiedän, että monet lankakaupan langat on hintansa väärti, ja sitä en lähdekään kieltämään, mutta itselleni jokainen kudottu vaate on käyttövaate jonka en ole ajatellutkaan kestävän ikuisesti. Jossain kohtaa aion tosin tilata itselleni villatakkiin jotkut kalliimmatkin langat ja sen takin oletan sitten kestävänkin maailman tappiin.

7-veljestä on ollut aina luottolankani kun sukkia olen tehnyt. Sukat kestää hyvin käytössä ja konepesukin käy nyppyyntymättä ja kulumatta. Yhtäkään sukkapariani en ole vielä saanut puhki asti käytettyä, tosin poikani on tässäkin onnistunut mutta aikaa siihenkin meni.

Myönnettäköön, kun keräkoko muuttui niin itseä se hieman riipaisi mutta edelleen, uskollisesti hain marketin hyllystä seiskaveikkaa uusiin sukkiin. Tässä kohtaa joudun tosin toteamaan, että nyt on hieman harkinnan alla jatko kyseisen merkin kanssa sillä mielestäni laatu on tullut alas kuin lehmän häntä viimeisen vuoden-puolentoista aikana.

Ihan aina seiskaveikalta ei ole löytynyt juuri sitä itselle mieleistä väriäkään, joten muutamaan kertaan on tullut tilattua lankoja netin kautta sukkiin. Nämä pöllöperhesukat on tehty mm niillä tilatuilla langoilla. Ylärivin pöllöt on seiskaveikkaa, vihreät Kaupunkilangan Kivijalkaa, lilat pöllöt on TeeTeePallasta ja turkoosit jälleen seiskaa.

Eilen tilasin jälleen lankoja sukkiin, sillä jotenkin on mitta aika täynnä löyhäkierteisiä ja yllättävän paljon heinän ruokoja sisältäviä seiskoja. Ennen tilausta päädyin tosin ostamaan muutaman kerän Kehrän Lauria, siitä kun olen kerran aiemmin kutonut yhdet sukat ja silloin lanka oli mielestäni ihan kohtuullista. Eilen ostetut kerätpä ei olleetkaan.

Sormieni iho on kohtuu tottunut kutomiseen joten langat ei ihoon juurikaan vaikuta mutta toisin kävi tällä kertaa. Ensinnäkin lanka oli kutoessa ihan älyttömän karheaa. Minkäänlaista luistoa puikoilla ei ollut, oli kuin olisi kivirekeä yrittänyt kiskoa. Pahinta oli kuitenkin ehkä se, että sormien iho alkoi kipeytyä. Sitkeänä sissinä sain silti aikaiseksi kaksi sukan vartta ja terätkin teen samalla langalla kunhan iho ehtii hieman toeta koettelemuksestaan.

Tuleviin sukkiin tilasin sitten useamman kerän Kaupunkilangan Kivijalkaa, se kun oli edellisellä kerralla todella mukavaa kudottavaa. Katsotaan, mitä puikoilta ensi viikolla putoaa kunhan langat saapuvat.

Ps. mitäpä itse olet mieltä langoista?